Ajankohtaista
Tapahtumakalenteri
Mikä on SEA?
Miksi SEA?
SEA Facebookissa
Suomen Evankelisen Allianssin säännöt
Yhteisöjäsenyys
SEA:n hallitus
SEA:n jäsenet
Lausannen julistus
Kapkaupungin sitoumus, OSA I
Kapkaupungin sitoumus, OSA II
Kapkaupungin konferenssin loppupuhe
Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa
Liity SEA:n jäseneksi
Suomalainen usko 2017
Lähetys- ja evankeliointikoulutus
Teemavuosi
SEA:n verkostot
ALMU - muslimityö
Apologiaverkosto
Finish-urheiluverkosto
Ihmiskaupan vastainen verkosto
JUST - juutalaistyö
Kristittyjen ihmisoikeusryhmä
Lapsityön verkosto
LEV
Lähetysjohtajien verkosto
Teltantekijätyöryhmä
Rukouspäivät
Uutisarkisto
Yhteystiedot

 

 

Kapkaupungin konferenssin loppupuhe

Lindsay Brown



Meillä on ilosanoma


Jeesuksen Kristuksen evankeliumi on ainutlaatuinen, ihmeellinen, voimallinen ja tosi. Siksi me olemme kokoontuneet yhteen. Mikä on tämän kongressin merkitys ja vaikutus? Vain Jumala tietää – me emme tiedä, ainakaan vielä. Voin kuitenkin kertoa teille neliosaisesta näystämme ja toiveistamme.

 

Ensinnäkin, haluamme uudelleen julistaa ja vakuuttaa uskoamme Kristuksen ainutlaatuisuuteen ja raamatullisen evankeliumin totuuteen, ja haluamme Raamattuun perustuen myös tehdä kristallinkirkkaaksi sen, mikä on kirkon tehtävä. Me emme voi osallistua lähetystehtävään, jos emme tiedä, mihin ja miten me uskomme.

 

Vuonna 1910 Edinburghissa pidetty lähetyskonferenssi toimi alkuunpanijana suurelle lähetystyön pyrkimykselle. Konferenssissa oli yksi ongelma: järjestäjät sivuuttivat opilliset kysymykset. He pyrkivät aloittamaan lähetysliikkeen, vaikka heillä ei ollut raamatullista yksimielisyyttä. Se on hulluutta! Meidän tulee määritellä selkeästi erityisesti neljä asiaa: (i) Jeesuksen ainutlaatuisuus, (ii) Kristuksen kuoleman merkitys, (iii) kääntymyksen välttämättömyys ja (iv) ihmiskunnan kadotettu tila. Kapkaupungin sitoumus pyrkii selventämään uskoamme ja käsitystämme näistä asioista.

 

Toiseksi, haluamme nimetä ne avainalueet, joihin kirkon pitää keskittää huomionsa tulevien vuosikymmenien aikana. Tämän kongressin lähetysjulkilausumassa sanomme: ”Me haluamme uudelleen haastaa maailmanlaajuista kirkkoa viemään todistusta Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen opetuksistaan kaikkialle maailmaan – ei ainoastaan maantieteellisesti kaikkialle vaan kaikille yhteiskunnan osa-alueille ja kaikkiin aatemaailmoihin.”

 

Kolmanneksi, haluamme helpottaa hedelmällistä kumppanuutta ja ystävyyssuhteita työn edistämiseksi. Hätää kärsivän ja särkyneen maailman keskellä emme voi elää kilpailuhengessä. Me tarvitsemme uutta evankelisten johtajien sukupolvea, erilaisista etnisistä taustoista tulevia miehiä ja naisia, joita yhdistää sitoutuminen Kristuksen palvelemiseen ja jotka aidosti riemuitsevat, kun evankeliumi menee eteenpäin, kuka tahansa sitten onkin johtamassa toimintaa.

 

Neljänneksi, tarvitsemme paljon uusia aloitteita. Olemme liikaa jähmettyneet vanhoihin työtapoihin ja teemme liian vähän pioneerityötä. Vuonna 1974 alettiin kiinnostua vielä saavuttamattomien kansanryhmien tavoittamisesta. Tästä kongressistamme eteenpäin saatamme nähdä uutta työtä oraalisten oppijoiden, nuorien, maahanmuuttajien ja suurkaupunkilaisten parissa. Ehkä näemme enemmän raamatullisten totuuksien esilletuomista julkisuudessa: mediassa, liike- ja yliopistomaailmassa, taiteessa ja valtakuntien hallinnon tasolla. Näillä areenoilla muotoillaan kansakuntien arvomaailmoja, ja siksi niillä tarvitaan rohkeaa, selkeää ja johdonmukaista kristillistä todistusta.

 

Jumala yksin tietää, mitä hän armossaan tulee tekemään. Tekstimme, Toisen Korinttolaiskirjeen neljäs luku, antaa meille kolme periaatetta. Näitä periaatteita olemme tuoneet esille yhä uudelleen koko kongressin ajan. Tässä ne ovat:


  1. Lähetystyö on Kristus-keskeistä


Eräs lehtimies kysyi minulta tällä viikolla: ”Piispa Stephen Neill sanoo, että kun lähetys on kaikki kaikessa, lähetys ei ole mitään. Mikä on kirkon tehtävä?” Vastaukseni on: ”Lähetystyön liikkeellepanevana voimana on halu julistaa Kristuksen jumalallisuutta, ihmiseksi tulemista, kuolemaa, ylösnousemusta ja herruutta. Jos lähetystyöstä puuttuu tämä ydin, se ei enää ole kristillistä lähetystyötä.” Me emme häpeä sitä, että viestimme on Kristus-keskeistä. Katsokaa, miten Paavali korostaa Kristus-keskeisyyttä Toisen Korinttolaiskirjeen neljännessä luvussa:

 

  • ”…valkeus, joka lähtee Kristuksen kirkkauden evankeliumista, hänen, joka on Jumalan kuva.” (4:4)

  • ”Sillä me emme julista itseämme, vaan Kristusta Jeesusta, että hän on Herra.”(4:5)

  • ”…että Jumalan kirkkauden tunteminen, sen kirkkauden, joka loistaa Kristuksen kasvoissa, levittäisi valoansa.” (4:6)


Emme voi korvata suullista todistusta Jeesuksen herruudesta millään muulla. On hämmästyttävää, miten luovia ensimmäiset evankelistat olivat! He puhuivat paikallisten synagogien lisäksi myös muilla paikoilla – Paavali piti todistuspuhettaan Mars-jumalan kukkulalla. Meidän joukossamme on niitä, joita kutsutaan mukaan dialogiin ajattelijoiden ja vaikuttajien kanssa, jotta Kristuksen totuutta tuotaisiin esille myös julkisuudessa.

 

Kun Johannes Kastaja näki Jeesuksen, hän huudahti riemuissaan ja innoissaan: ”Katso Jumalan Karitsa, joka ottaa pois maailman synnit!” Tätä lausetta me toistamme ehtoollisateriallamme. Opiskelin Oxfordin yliopistossa samassa collegessa, missä John Wesley oli ollut professorina 250 vuotta aikaisemmin. Luin hänen päiväkirjansa, joita hän piti työuransa aikana. Mieleeni on jäänyt yksi lause, jota hän toisti joka päivä: ”Minä tarjosin Kristusta ihmisille… tänään pidin Kristusta tarjolla ihmisille.” Tämä on meidän suurin kutsumuksemme: pitää Kristusta tarjolla maailmalle.


  1. Meidän tulee olla johdonmukaisia ja vilpittömiä


Meidän täytyy pitää huolta omasta vaelluksestamme! Jos puhumme Kristuksesta, meidän tulee myös elää hänen tahtonsa mukaisesti. Meidät on kutsuttu viemään todistusta Kristuksesta eteenpäin – vaikka me olemme langenneita ja heikkoja ”saviastioita” (4:7). Meidän ei pitäisi liikaa luottaa erilaisiin tekniikkoihin ja älykkäisiin toimintatapoihin; evankeliumia ei pitäisi julistaa meidän omalla taitavuudellamme tai Jumalan sanan väärentämisellä (4:2) vaan omassa heikkoudessamme (4:7) Jumalan voimaan luottaen ja keskittyen.

 

Meidän ei tulisi koskaan ajatella, että onnistumme tehtävässämme, koska meillä on rahaa ja teknologiaa. Haluamme tehdä työtä Jumalan, Pyhän Hengen ja Jumalan sanan voimassa, luottaen siihen, että olemme julistamassa suurta sanomaa. Kun lähdemme liikkeelle, keskittykäämme evankeliumin totuuteen (4:2), Kristuksen kirkkauden evankeliumiin (4:4), Kristuksen herruuteen (4:5) ja Jumalan kirkkauteen ja kunniaan, joka näkyy Kristuksen kasvoissa (4:6). Olkoon tämän totuuden sanan tukena aito, Jumalan uudistama ja ilon täyttämä elämä.

 

John Stott sanoo viimeisimmässä julkaistussa saarnassaan, että suurin este evankeliumin eteenpäin viemiselle maailmassa on se, että Jumalan ihmiset eivät elä Jumalan ihmisten elämää. Maailma katselee meitä – ja sen tulisi nähdä, että elämme Jumalan tahtomaa elämää – pitäen huolta köyhistä ja vähäosaisista, kulkutautien uhreista ja niistä, joilla on murtunut mieli. Jeesus kohtasi ihmisiä hyvin yksinkertaisella tavalla: hän puhui viidelletuhannelle ihmiselle ja sitten ruokki heidät. Hän välitti ihmisistä. Hän on meidän esikuvamme.


  1. Kutsu sinnikkyyteen


Lopuksi, apostoli Paavali kehottaa meitä olemaan lannistumatta (2.Kor.4:1). Monet meistä palaavat tämän kongressin jälkeen vaikeisiin olosuhteisiin. Meidän kutsumuksenamme on lannistumatta kestää loppuun asti. Muistan vielä keskusteluni vuoden 1989 Lausannen kokouksen ainoan somalin kanssa. Hän oli YK:n palkkaama Mogadishun ainoan evankelisen kirkon ainoa vanhimmistoon kuuluva somali, seurakunnassa, jossa oli 70 jäsentä. Hänelle oli tarjottu töitä YK:n New Yorkissa sijaitsevassa päämajassa, mutta hän ei halunnut lähteä pois oman kansansa luota. Valintansa seurauksena hän menetti henkensä vuonna 1990. Evankeliumin eteenpäin viemisellä on hintansa, mutta meidän tulee jatkaa työtämme hyvän sanoman kunniaksi ja Herramme käskyn tähden.

 

Kristillisessä työssä saamme harvoin nähdä nopeita tuloksia. Kiitämme Jumalaa kaikesta nopeastakin kasvusta, mutta Jumalan sana juurtuu yleensä hitaasti. Meidän tulee olla kaukonäköisiä. Voisin kertoa esimerkin.

 

Pitkään politiikassa mukana ollut nigerialainen professori, Jerry Gana, on ollut mukana maansa hallinnossa viiden perättäisen presidentin aikana, joista toiset ovat olleet kristittyjä, toiset muslimeja. Jerry on tunnettu lahjomattomuudestaan. Kysyin häneltä, miten hän on onnistunut säilyttämään lahjomattoman ja oikeudenmukaisen miehen maineensa. Hän vastasi minulle oppineensa jo opiskeluaikanaan pysymään Kristuksessa ja pitämään lyhyet tilivälit Jumalan kanssa. Meidän tulee opettaa kaikille näitä periaatteita. Hän valitsi itselleen työtovereita ja yhteistyön tekijöitä hitaasti ja harkiten, koska kristittyjen joukossakin on niitä, joilla on taipumus tehdä hölmöjä virheitä. Jos jossakin tehtävässä epäonnistutaan, seuraukset on kohdattava, ja tuloksena voi olla uskottavuuden menetys.

 

Jerry Gana on ymmärtänyt taitojen siirtämisen merkityksen. Hän sanoo: ”Jumala on antanut minulle etuoikeuden palvella julkisella sektorilla jo 30 vuoden ajan ja toivoisin voivani jatkaa tätä työtä vielä 25 vuotta eteenpäin. Haluaisin olla ohjaamassa ja kehittämässä nuorten evankelisten poliitikkojen sukupolvea Nigeriassa – niin että heillä voisi olla suuri vaikutus yhteiskuntaan. Rukouksenani on ollut, että Jumala vaikuttaisi tämän kansakunnan poliittiseen elämään evankelisten kristittyjen poliitikkojen kautta, yli 60 vuoden aikana.” Tämä on valtava, pitkälle tulevaisuuteen ulottuva näky ja päämäärä!

 

Adoniram Judson, oli yksi ensimmäisiä amerikkalaisia lähetystyöntekijöitä, joka saapui Burmaan, Myanmariin vuonna 1812 ja kuoli siellä vuonna 1850. Hän menetti rakkaan ensimmäisen vaimonsa Annin ja monet lapsistaan. Hänet laitettiin vankilaan, häntä kidutettiin ja häntä pidettiin kahleissa. Judsonin kuollessa Burmassa oli vain pieni joukko kristittyjä. Ennen kuolemaansa Judson sai koko Raamatun käännetyksi burman kielelle.

Paul Borthwick piti puheen burmankielisen Raamatun 150-vuotisjuhlassa. Raamatun kannessa luki pienin kirjaimin: kääntäjä, pastori A. Judson. Borthwick kysyi tulkiltaan Matthew Hla Winiltä: ”Mitä sinä tiedät tästä miehestä?” Matthew alkoi itkeä ja sanoi: ”Pastori Judson kärsi evankeliumin tähden, koska hän rakasti meitä, ja hän kuoli rutiköyhänä. Tänään meitä, jotka pidämme Adoniram Judsonia hengellisenä oppi-isänämme, on jo yli 600 000.” Meidänkin joukossamme on niitä, joita kutsutaan antamaan koko elämämme työhön, jonka hedelmiä emme itse tule näkemään.

 

”Sen tähden, rakkaat veljeni, olkaa lujat, järkähtämättömät, aina innokkaat Herran työssä, tietäen, että teidän vaivannäkönne ei ole turha Herrassa.” 1.Kor.15:58

 

Lopuksi haluaisin lainata John Wesleyn sanoja. Kun haluatte Jumalan avulla olla todistamassa Kristuksesta: ”Tehkää mahdollisimman paljon hyvää, kaikin mahdollisin keinoin, kaikilla mahdollisilla tavoilla, kaikissa mahdollisissa paikoissa, kaikkina mahdollisina aikoina, kaikille mahdollisille ihmisille, niin kauan kuin se on mahdollista.”

 

Kunnes Kristus palaa tai kutsuu meidät kotiin, jatkakaamme Herramme ja Kuninkaamme palvelemista. Jumala teitä siunatkoon.

 

 

 



Ennen tätä puhetta kongressiin osallistujille luettiin 2.Kor.4:1-7 arabiaksi, ranskaksi ja espanjaksi. Puheen jälkeen laulettiin virsi ”Facing a Task Unfinished”, joka on suomeksi: edessämme on tehtävä, joka on vielä kesken.

 

Loppuseremoniaa vietettiin kenialaisen ehtoollisjumalanpalveluksen erityisen musiikkitradition mukaisesti. Seremoniaa johti Ugandan arkkipiispa, korkea-arvoinen Henry Luke Orombi. Leipä ja viini tarjoiltiin kokoussalissa ehtoollisastioista, jotka oli lainattu sadasta paikallisseurakunnasta eri puolilta maailmaa – symbolina Kristuksen kuoleman muistamisesta kaikkien kansakuntien keskellä.

 

 

 

* Tämä on alkuperäisen puheen lyhennetty versio. Koko puhe ja selostus loppuseremoniasta löytyy osoitteesta




Didasko-tiedostot

 

 

Muita otsikoita tässä sarjassa

  • Ajith Fernando: Aito palvelija: hengellisen johtajan tunnusmerkit
  • Fred Catherwood: Valo, suola ja liikemaailma: hyvät työperiaatteet voivat muuttaa kansakuntia
  • John Stott: Antamisen armo: kristillisen antamisen 10 periaatetta
  • James Philip: Ristin kunnia: evankeliumin suuri huipennus
  • John Stott: Lausannen sopimus: koko teksti ja opiskeluopas


Muita artikkeleita eri aiheista on vielä tekeillä.


Katso sivustoamme:


Sivustolta löytyy luettelo valmiista artikkeleista, tiedot paikallisista välittäjistä ja tiedot julkaisu- ja käännösoikeuksista.

 

Didasko-tiedostoista löytyy tietoja monien vähittäismyyjien sivustoilta. Niitä on julkaistu monilla kielillä ja joitakin tiedostoja löytyy myös näkövammaisten versioina. Suurille hankintamäärille annamme paljousalennuksen.



Verkkoviestin julkaisujärjestelmä