Ajankohtaista
Tapahtumakalenteri
Mikä on SEA?
Miksi SEA?
SEA Facebookissa
Suomen Evankelisen Allianssin säännöt
Yhteisöjäsenyys
SEA:n hallitus
SEA:n jäsenet
Lausannen julistus
Kapkaupungin sitoumus, OSA I
Kapkaupungin sitoumus, OSA II
Kapkaupungin konferenssin loppupuhe
Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa
Liity SEA:n jäseneksi
Suomalainen usko 2017
Lähetys- ja evankeliointikoulutus
Teemavuosi
SEA:n verkostot
ALMU - muslimityö
Apologiaverkosto
Finish-urheiluverkosto
Ihmiskaupan vastainen verkosto
JUST - juutalaistyö
Kristittyjen ihmisoikeusryhmä
Lapsityön verkosto
LEV
Lähetysjohtajien verkosto
Teltantekijätyöryhmä
Rukouspäivät
Uutisarkisto
Yhteystiedot

 

 

Kapkaupungin sitoumus, OSA I

Kapkaupunki 2010

Lausanne-liike

Maailman evankelioimisen Lausanne III -kongressi

Yhteistyössä Maailman Evankelisen Allianssin kanssa

 

Koko sitoumus on julkaistu suomeksi .

 

 

Kapkaupungin sitoumus: Uskontunnustus ja Toimintakutsu

 

SISÄLLYSLUETTELO:

 

Esipuhe

Johdanto

 

OSA I: Herralle, jota rakastamme: Kapkaupungin uskontunnustus

  1. Me rakastamme, koska Jumala ensin rakasti meitä

  2. Rakastamme elävää Jumalaa

  3. Rakastamme Jumalaa Isää

  4. Rakastamme Jumalaa Poikaa

  5. Rakastamme Jumalaa Pyhää Henkeä

  6. Rakastamme Jumalan Sanaa

  7. Rakastamme Jumalan maailmaa

  8. Rakastamme Jumalan evankeliumia

  9. Rakastamme Jumalan ihmisiä

  10. Rakastamme Jumalan antamaa tehtävää



 

Esipuhe

 

I Kristuksen totuudesta todistaminen moniarvoisessa globalisoituneessa maailmassa
II Kristuksen rauhan rakentajina hajanaisessa ja särkyneessä maailmassa
III Kristuksen rakkaudessa eläminen toisinuskovien keskellä
IV Kristuksen tahto maailman evankelioimistyössä
V Kristuksen kirkkoa kutsutaan takaisin nöyryyteen, eheyteen ja yksinkertaisuuteen
VI Yksimielisyys ja yhteistyö Kristuksen ruumiissa

 

Loppupäätelmä

 




OSA I

ESIPUHE

 

Kolmas maailmanevankelioimisen Lausanne-konferenssi (Kapkaupunki, 16.–25.10.2010) kokosi yhteen 4200 evankelista johtajaa 198 maasta – ja heidän lisäkseen sadattuhannet muut kokoontuivat eri puolilla maailmaa ja myös netissä. Mikä oli konferenssin päämäärä? Halusimme uudelleen haastaa maailmanlaajuista kirkkoa todistamaan Jeesuksesta Kristuksesta ja viemään hänen opetustaan jokaiselle kansakunnalle, jokaiseen yhteiskunnan osa-alueeseen ja myös ajatusten ja ideoiden maailmaan.

 

Kapkaupungin sitoumus on näiden pyrkimysten hedelmä. Se on historiallisena jatkeena ja samalla linjalla kuin Lausannen julistus ja Manilan manifesti. Tässä sitoumuksessa on kaksi osaa. Osassa I määrittelemme raamatullisen vakaumuksemme perusteet ja osassa II esitämme kutsun toimintaan.

 

Miten osa I muotoiltiin? Aluksi siitä keskusteltiin Minneapoliksessa joulukuussa 2009, tilaisuudessa, johon oli kutsuttu 18 teologia ja evankelista johtajaa kaikista eri maanosista. Lausannen teologisen työryhmän puheenjohtajan teol.tri Christopher J. H. Wrightin johtamalle pienelle ryhmälle annettiin tehtäväksi valmistaa lopullinen dokumentti, joka sitten esiteltiin konferenssissa.

 

Miten osa II muotoutui? Laajamittainen kuunteluprosessi aloitettiin jo yli kolme vuotta ennen konferenssia. Lausanne-liikkeen kansainväliset varajohtajat järjestivät keskusteluja omilla alueillaan ja kyselivät kirkon johtajilta, mitkä heidän mielestään ovat kirkon suurimpia haasteita tällä hetkellä. Esille nousi kuusi osa-aluetta. Nämä määrittelivät konferenssin ohjelman ja toimivat runkona toimintakutsulle. Tätä kuunteluprosessia jatkettiin koko konferenssin ajan, ja Chris Wright ja julkilausumaryhmä yhdessä uskollisesti kirjasivat muistiin kaikki esille tuodut näkökannat. Työmäärä oli valtava ja vaati suuria ponnisteluja.

Kapkaupungin sitoumus toimii Lausanne-liikkeen osviittana seuraavan kymmenen vuoden ajan. Toivomme, että sen profeetallinen kutsu työhön ja rukoukseen inspiroi kirkkoja, lähetysjärjestöjä, seminaareja, kristittyjä työpaikoillaan ja opiskelijoita kampuksillaan ja auttaa heitä löytämään oman paikkansa tämän työnäyn toteuttamisessa. Työtä on paljon, ja tämä veljien ja siskojen laatima kutsu on tarkoitettu koko maailman evankeliselle kirkolle, jotta voisimme yhdessä tehdä työtä Jeesuksen antaman lähetystehtävän loppuunsaattamiseksi.

 

Monet opilliset lauseet määrittelevät kirkon uskon perusteet. Me haluamme mennä eteenpäin ja liittää uskon käytäntöön. Esikuvanamme on apostoli Paavali, jonka teologinen opetus tuli konkreettiseksi hyvin käytännöllisen opetuksen kautta. Esimerkiksi Kolossalaiskirjeessä Paavali opettaa Kristuksen herruudesta syvällisesti ja kauniisti ja tuo samalla hyvin käytännöllisesti esiin, mitä on olla juurtuneena Kristukseen.


Haluamme tuoda esiin kristillisen evankeliumin ytimessä olevat ydintotuudet, joissa meillä täytyy olla yksimielisyys, ja toissijaiset asiat, joissa vilpittömät kristityt saattavat olla eri mieltä tulkinnoissaan Raamatun opetuksista tai vaatimuksista. Me olemme halunneet tässä seurata Lausannen periaatetta, ”rajattua laveutta”, ja osassa I ne rajat on selvästi määritelty.

 

Koko tämän prosessin ajan olemme iloksemme saaneet tehdä yhteistyötä Maailman Evankelisen Allianssin kanssa – se on ollut mukana työssä joka vaiheen aikana. MEA:n johtajat ovat hyväksyneet sekä tämän Uskontunnustuksen että Toimintakutsun.

 

Me puhumme ja kirjoitamme Lausanne-liikkeen evankelisen tradition mukaisesti ja uskomme Kristuksen ruumiin ykseyteen, mutta ymmärrämme, että on muitakin traditioita, joiden piirissä on paljon Herran Jeesuksen Kristuksen seuraajia. Kapkaupungissa oli kutsuvieraina ja tarkkailijoina useita muiden historiallisten kirkkokuntien edustajia. Uskomme, että Kapkaupungin sitoumus voi olla hyödyllinen muillekin kirkkokunnille. Me tarjoamme tätä sitoumusta ja julistusta nöyryydellä.

 

Mitä me toivomme, että Kapkaupungin sitoumus saa aikaan? Olemme varmoja, että tästä puhutaan, sen pohjalta keskustellaan ja sitä arvostetaan yhteisenä maailmanlaajuisen evankelisen kirkon julkilausumana. Uskomme, että sillä on vaikutusta kristilliseen työhön, että se vahvistaa julkisilla areenoilla esiintyviä ”aatejohtajia” ja että tämä saa aikaan rohkeita aloitteita ja yhteistyötä.

 

Valaiskoon Jumalan Sana polkuamme ja olkoon Herramme Jeesuksen Kristuksen armo, Jumalan rakkaus ja Pyhän Hengen osallisuus meidän kaikkien kanssa.

 

S. Douglas Birdsall
Toimitusjohtaja

 

Lindsay Brown
Kansainvälinen johtaja



JOHDANTO

 

Maailmanlaajuisen Jeesuksen Kristuksen kirkon jäseninä me iloiten vahvistamme sitoutumisemme Jumalaan ja hänen pelastustyöhönsä Herramme Jeesuksen Kristuksen kautta. Hänen tähtensä me uudistamme sitoutumisemme Lausanne-liikkeen päämääriin ja työnäkyyn.

 

Tämä merkitsee kahta asiaa:


Ensimmäiseksi, me olemme edelleenkin sitoutuneita siihen, että viemme kaikkialle maailmaan sanomaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikista hänen opetuksistaan.


Ensimmäisen Lausannen konferenssin (1974) aiheena oli koko maailman evankelioiminen.


Kokouksen tärkeimpiä lahjoja maailman kirkolle oli ensinnäkin Lausannen julistus, toiseksi uusi tietoisuus vielä saavuttamattomien kansanryhmien määrästä ja kolmanneksi raamatullisen evankeliumin ja kristillisen lähetystyön kokonaisvaltaisen luonteen uudelleen tajuaminen.


Toinen Lausanne-konferenssin pidettiin vuonna 1989 Manilassa. Sen pohjalta syntyi maailman evankelioimistyötä varten yli 300 strategista kumppanuussuhdetta, joista monet synnyttivät yhteistyötä eri maiden välillä kaikkialla maailmassa.


Toiseksi, me olemme edelleen sitoutuneita liikkeen perusdokumentteihin, Lausannen julistukseen (1974) ja Manilan manifestiin (1989). Nämä dokumentit ilmaisevat selkeästi raamatullisen evankeliumin ydintotuudet ja soveltavat niitä käytännön lähetystyöhön sellaisella tavalla, joka on yhä ajankohtainen ja haastava. Me myönnämme, että emme ole aina olleet uskollisia sitoumuksille, joita noissa dokumenteissa ilmaistaan. Mutta me suosittelemme niitä kaikille ja pysymme niiden takana etsiessämme oikeita tapoja ilmaista ja soveltaa evankeliumin ikuista totuutta alati muuttuvassa oman sukupolvemme maailmassa.


MIKÄ MUUTTUU

 

Lähes kaikki tässä maailmassa on yhä kiihtyvässä muutoksen tilassa: elämäntapamme, ajattelumme ja ihmissuhteemme. Maailmassa tapahtuu hyviä ja huonoja muutoksia – kaikki näemme, miten globalisaatio, digitaalinen vallankumous ja taloudellisen ja poliittisen vallan tasapainon vaihtelut vaikuttavat elämäämme. Monet kohtaamistamme asioista aiheuttavat meille huolta ja murhetta: maailmanlaajuinen köyhyys, sota, etniset konfliktit, sairaudet, ympäristökatastrofit ja ilmastonmuutos. Mutta maailmassa on yksi suuri muutos, josta voimme iloita: Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon kasvu.

 

Se, että kolmas Lausannen kokous järjestettiin juuri Afrikassa, on todistus tästä. Ainakin kaksi kolmasosaa kaikista maailman kristityistä asuu eteläisissä ja itäisissä maanosissa. Kapkaupungin kokouksemme kokoonpano heijastelee tätä suurta muutosta, joka on tapahtunut vuoden 1910 Edinburghin lähetyskonferenssin jälkeen. Me iloitsemme suuresti nähdessämme, miten kirkko on kasvanut Afrikassa hämmästyttävällä nopeudella, ja iloitsemme siitä, että afrikkalaiset sisaremme ja veljemme isännöivät tätä kokousta.

 

Kristillisessä tehtävässämme meidän tulee kohdata oman sukupolvemme realiteetit. Meidän tulee myös oppia edellisten sukupolvien sekä viisaudesta että erehdyksistä. Me suomme menneille sukupolville heille kuuluvan kunnian ja suuntaamme kohti tulevaisuutta.


MIKÄ PYSYY

 

Nopeasti muuttuvassa maailmassamme jotkut asiat pysyvät muuttumattomina. Nämä suuret totuudet antavat raamatullisen pohjan lähetystehtävällemme.

 

* Ihmiset ovat kadotettuja. Ihmisen kohtalo on edelleen se, millaiseksi Raamattu sen kuvaa: syntimme ja kapinamme tähden me olemme Jumalan oikeudenmukaisen tuomion alla, ja ilman Kristusta meillä ei ole toivoa.

 

* Evankeliumi on hyvä sanoma. Evankeliumi ei ole käsite, johon pitäisi liittää uusia ideoita, vaan kertomus, joka on kerrottava yhä uudelleen. Evankeliumi on muuttumaton kertomus siitä, mitä Jumala on tehnyt pelastaakseen maailman, oman päätösvaltansa mukaisesti, historiassa todellisesti tapahtuneen Jeesuksen Kristuksen elämän, kuoleman, ylösnousemuksen ja hallitusvallan kautta. Kristuksessa on toivo.

 

* Kirkon lähetystehtävä jatkuu. Jumalan antamaa lähetystehtävää pitää jatkaa kaikkialle maailmaan maailmanloppuun saakka. Vielä kerran tulee päivä, jolloin maailman valtakunnista tulee meidän Jumalamme ja hänen Kristuksensa valtakunta ja Jumala asustaa lunastetun ihmiskuntansa keskellä uudessa luomakunnassa. Siihen päivään asti kirkko jatkaa osallistumistaan Jumalan antamaan lähetystehtävään, nähden sen iloisena ja ehdottoman kiireellisenä tehtävänä, kohdaten uusia ja jännittäviä mahdollisuuksia jokaisen sukupolven, myös omamme, aikana.


MITÄ RAKASTAMME

 

Tässä julkilausumassamme haluamme pysyä Jumalan rakkaudessa. Rakkaus on tämän sitoumuksen kieli. Raamatulliset sopimukset, liitot – sekä vanha että uusi – ilmentävät Jumalan lunastavaa rakkautta ja armollisuutta. Liittojen kautta Jumala tarjoaa armoaan kadotetulle ihmiskunnalle ja tuhoutuneelle luomakunnalle. Hänen rakkautensa saa meissä aikaan vastarakkautta. Meidän rakkautemme tulee näkyväksi luottamuksessamme, kuuliaisuudessamme ja sitoutumisessamme liiton Herraan. Lausannen julistus määrittelee sanan ”evankeliointi” seuraavalla lauseella: koko kirkko vie koko evankeliumia koko maailmaan. Tämä on yhä päämäärämme. Niinpä me uudistamme liiton vakuuttamalla uudelleen:

 

* Rakastamme koko evankeliumia. Se on Jumalan riemullinen hyvä uutinen Kristuksessa koko Hänen luomakunnalleen, joka on synnin ja pahan runtelema.

 

* Rakastamme koko kirkkoa, Jumalan kansaa, jonka Kristus on lunastanut kaikista maailman kansoista ja kaikilta historian aikakausilta, osallistuaksemme Jumalan antamaan lähetystehtävään tämän hetken maailmassa ja tuottaaksemme Hänelle kunniaa ikuisesti tulevina aikakausina.

 

* Rakastamme koko maailmaa, joka on niin kaukana Jumalasta mutta kuitenkin lähellä Hänen sydäntään – maailmaa, jota Jumala rakasti niin paljon, että Hän antoi ainokaisen Poikansa sen pelastamiseksi.

 

Tähän kolminkertaiseen rakkauteen pitäytyen me haluamme uudelleen sitoutua olemaan koko kirkko, joka uskoo, tottelee ja vie eteenpäin koko evankeliumia ja menee koko maailmaan tekemään kaikista kansoista Kristuksen opetuslapsia.



OSA I

HERRALLE, JOTA RAKASTAMME:
KAPKAUPUNGIN USKONTUNNUSTUS

 

 

  1. ME RAKASTAMME, KOSKA JUMALA ENSIN RAKASTI MEITÄ

Jumalan antama lähetystehtävä on syntynyt Jumalan rakkaudesta. Jumalan ihmisten tekemä lähetystyö nousee rakkaudesta Jumalaa kohtaan ja kaikkea sitä kohtaan, mitä Jumalakin rakastaa. Maailman evankeliointi on Jumalan rakkauden virtaamista meihin ja meidän kauttamme eteenpäin. Me olemme vakuuttuneita Jumalan pelastavasta armosta ja vastaamme siihen armoon uskossa ja rakkauden kuuliaisuudessa. Me rakastamme, koska Jumala ensin rakasti meitä ja lähetti Poikansa syntiemme sovitukseksi. 1) Gal.5:6; Joh.14:21; 1.Joh.4:9,19

a) Laki ja profeetat vakuuttavat meille, että ensimmäiset ja suurimmat käskyt ovat tässä: rakasta Jumalaa ja rakasta lähimmäistäsi. Rakkaus on lain täyttymys, ja se on ensimmäinen asia, joka mainitaan Hengen hedelmien luettelossa. Rakkaus on näyttö siitä, että me olemme uudestisyntyneitä, tae siitä, että me tunnemme Jumalan, ja todiste siitä, että Jumala asuu meissä. Rakkaus on Jeesuksen uusi käsky. Jeesus sanoi opetuslapsilleen, että heidän lähetystehtävänsä olisi näkyvää ja uskottavaa vain, jos he olisivat kuuliaisia tälle rakkauden käskylle. Ihmiseksi tulleessa Pojassaan Jumala tuli näkyväksi, ja nyt näkymättömän Jumalan tekee maailmalle näkyväksi kristittyjen keskinäinen rakkaus. Rakkaus oli yksi ensimmäisiä asioita, joita Paavali huomasi ja ylisti uusien uskovien keskuudessa. Tärkeää oli myös usko ja toivo – mutta rakkaus on suurin, koska se ei koskaan lakkaa. 2) Matt.22:37-40; Room.13:8-10; Gal.5:22; 1.Piet.1:22; 1.Joh.3:14;4:7-21; Joh.13:34-35; Joh.1:18+; 1.Joh.4:12; 1.Tess.1:3; 1.Kor.13:8,13

b) Sellainen rakkaus ei ole heikkoa ja tunteilevaa. Jumalan rakkaus on liiton mukaisesti uskollista, sitoutunutta, epäitsekästä, uhrautuvaa, vahvaa ja pyhää. Koska Jumala on rakkaus, koko hänen olemuksensa ja kaikki hänen tekonsa ovat rakkautta – ja niin ovat myös hänen oikeudenmukaisuutensa ja hänen armollisuutensa. Jumalan rakkaus ulottuu koko hänen luomakuntaansa. Meitä kehotetaan rakastamaan sellaisella tavalla, joka heijastelee Jumalaa kaikissa näissä samoissa ulottuvuuksissa. Näin me vaellamme Herran tiellä. 3) 5.Moos.7:7-9; Hoos.2:19-20; Ps.103; 145:9,13,17; Gal.2:20; 5.Moos.10:12-19

 

c) Kun käytämme vakaumuksiemme ja sitoumuksiemme tukipylväinä rakkautta, vastaamme keskeisimpään ja vaativimpaan raamatulliseen haasteeseen:

* rakasta Herraa, Jumalaasi koko sydämestäsi ja sielustasi ja mielestäsi ja voimastasi
* rakasta lähimmäistäsi (myös muukalaista ja vihollista) niin kuin itseäsi
* rakastakaa toisianne niin kuin Jumala Kristuksessa on rakastanut teitä ja
* rakasta maailmaa samanlaisella rakkaudella kuin Hän, joka antoi ainoan Poikansa, että maailma Hänen kauttaan pelastuisi. 4) 5.Moos.6:4-5; Matt.22:37; 3.Moos.19:18,34; Matt.5:43-45; Joh.15:12; Ef.4:32; Joh.3:16-17


d) Tuo rakkaus on Jumalan lahja, joka on vuodatettu meidän sydämiimme, mutta se on myös Jumalan käsky, joka vaatii tahtomme kuuliaisuutta. Sellainen rakkaus kutsuu olemaan Kristuksen kaltainen: kovia kestävä ja kuitenkin lempeä nöyryydessä; luja pahan vastustamisessa ja silti myötäelävän armollinen kärsiviä kohtaan; rohkea omissa kärsimyksissä ja uskollinen kuolemaankin asti. Sellaisen rakkauden esikuvana oli ihmiseksi tullut Kristus ja lähteenä ylösnoussut, kirkkaudessa oleva Kristus. 5) Room.5:5; 2.Kor.5:14; Ilm.2:4

 

Me uskomme, että tällainen kaikkiin kohdistuva raamatullinen rakkaus tulisi olla Jeesuksen opetuslapsien tunnusmerkki. Vastauksena Jeesuksen rukoukseen ja käskyyn, me sydämestämme haluamme, että se olisi totta meissä. Surullisena myönnämme ja tunnustamme, että useinkaan ei näin ole. Siispä me haluamme uudelleen sitoutua tähän, että pyrimme elämään, ajattelemaan, puhumaan ja käyttäytymään sellaisella tavalla, joka ilmaisee, että vaellamme rakkaudessa – rakastaen Jumalaa, toisiamme ja maailmaa.


  1. RAKASTAMME ELÄVÄÄ JUMALAA

Jumalamme, jota rakastamme, ilmoittaa Raamatun sanan kautta, että Hän on yksi, ikuinen, elävä Jumala, joka hallitsee koko maailmaa kaikkivaltiaalla voimallaan ja tahdollaan tuottaakseen ihmisille pelastuksen. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen yhteydessä Jumala yksin on Luoja, Hallitsija, Tuomari ja Maailman Vapahtaja. 6) 5.Moos.4:35,39; Ps.33:6-9; Jer.10:10-12; 5.Moos.10:14; Jes.40:22-24; Ps.33:10-11,13-15; Ps.96:10-13; Ps.36:6; Jes.45:22

 

Niinpä me rakastamme Jumalaa iloisesti kiittämällä Häntä asemasta, joka meille on luomakunnassa suotu, suostumalla Hänen kaikkivaltiaaseen johdatukseensa, lujasti luottaen Hänen oikeudenmukaisuuteensa ja ikuisesti kiittäen siitä pelastuksesta, jonka Hän on meille valmistanut.

a) Me rakastamme Jumalaa yli kaiken. Meille on annettu käsky rakastaa ja palvella vain ja ainoastaan elävää Jumalaa. Mutta samoin kuin Vanhan testamentin ajan israelilaiset, mekin olemme olleet uskottomia ja olemme juosseet tämän maailman jumalien perässä, ympärillämme elävien ihmisten jumalien perässä. 7) 5.Moos.4,6

Me olemme langenneet synkretismiin, ahneuden, vallan ja menestyksen epäjumalien houkuttelemina, palvellen enemmän mammonaa kuin Jumalaa. Me olemme hyväksyneet vallalla olevia poliittisia ja taloudellisia ideologioita ilman raamatullista kritiikkiä. Uskonnollisen pluralismin painostuksen alla olemme vaarassa hylätä uskomme Kristuksen ainutlaatuisuuteen. Niin kuin israelilaisten, niin meidänkin tulee kuulla profeettojen ja itse Jeesuksen kutsu katumukseen, hylätä muut ideologiat ja jumalat ja palata kuuliaisesti rakastamaan ja palvelemaan vain yhtä Jumalaa.

b) Me rakastamme Jumalaa ja haluamme tuottaa Hänelle kunniaa. Suurin motivaatio lähetystehtävämme suorittamiseen on sama, joka motivoi Jumalan omaakin työtä: se, että ainoa todellinen Jumala tulisi tunnetuksi ja kirkastetuksi koko Hänen luomakunnassaan. Se on Jumalan keskeisin päämäärä, ja sen tulisi olla meidänkin suurin ilomme.


”Jos Jumala haluaa, että kaikki polvet notkistuvat Jeesuksen edessä ja kaikki kielet tunnustavat Hänen nimeään, tämän tulisi olla meidänkin päämäärämme. Meidän tulisi olla ’kateellisia’ – niin kuin Raamatussa joskus sanotaan – hänen nimensä kunniasta. Meidän tulisi olla surullisia, kun Jeesuksen nimen kunniaa ei tunneta, loukattuja, kun sitä ei huomioida, närkästyneitä, kun sitä pilkataan – ja koko ajan innokkaana ja päättäväisenä tehdä työtä sen eteen, että hänen nimelleen annettaisiin sille kuuluva kunnia ja ylistys. Ylin peruste lähetystyön tekemiseen ei ole kuuliaisuus lähetyskäskylle (vaikka se onkin tärkeä) eikä rakkaus Jumalasta vieraantuneita, tuhoon kulkevia syntisiä kohtaan (vaikka sekin on tärkeä syy – erityisesti kun muistamme Jumalan vihaa) vaan innokkuus ja halu kirkastaa Jeesusta Kristusta. Tämä on kristillisen lähetystyön suurin tavoite, ja sen edessä kaikki arvottomat vaikuttimet kuihtuvat ja kuolevat.” John Stott 8) John Stott, The Message of Romans, Roomalaiskirjeen sanoma, The Bible Speaks Today (Leicester and Downers Grove: Intervarsity Press), 53

Sen, että elävää Jumalaa ei tässä meidän maailmassamme kunnioiteta, tulisi olla meidän suurin murheemme. Aggressiivinen ateismi kieltää elävän Jumalan. Maailman uskontojen piirissä ainoan todellisen Jumalan paikalla on joku muu ja käsitykset Hänestä ovat sekoittuneita toisenlaisiin opetuksiin. Joissakin populaarikulttuureissa Herraamme Jeesusta Kristusta pilkataan tai Hänen opetustaan vääristellään. Kristillinen nominalismi, synkretismi ja tekopyhyys hämärtävät Raamatussa meille ilmoitetun Jumalan kasvoja.

 

Rakastava Jumala kutsuu meitä olemaan Hänen rohkeita mutta nöyriä todistajiaan tämän Hänet hylkäävän ja Häntä vääristelevän maailman keskellä – puolustamaan Kristuksen, Hänen Poikansa evankeliumin totuutta ankarasti mutta armollisesti – ja rukouksin luottamaan siihen, että Pyhä Henki näyttää todeksi synnin, syyllisyyden ja myös armon. Me haluamme sitoutua olemaan Hänen todistajiaan, sillä jos me väitämme rakastavamme Jumalaa, meidän tulee olla mukana Jumalan suurimman tavoitteen toteuttamisessa, siinä että Hänen nimensä ja sanansa tulisivat ylistetyksi yli kaiken muun. 9) Ps.138:2


  1. RAKASTAMME JUMALAA ISÄÄ

Jeesuksen Kristuksen, Jumalan Pojan kautta – Hänen, joka on ainoa tie, totuus ja elämä – Hänen kauttaan me opimme tuntemaan ja rakastamaan Jumalaa Isänämme. Pyhä Henki todistaa meidän henkemme kanssa, että me olemme Jumalan lapsia ja me huudamme Jeesuksen opettamilla sanoilla ”Abba, Isä” – ja me myös aloitamme Jeesuksen opettaman rukouksen sanoilla ”Isä meidän”. Todistuksena rakkaudestamme Jeesusta kohtaan on se, että me tottelemme Häntä, ja Jumala vastaa rakkauteemme rakkaudellaan, kun Isä ja Poika asettuvat asumaan meihin, antaen ja saaden rakkautta. 10) Joh.14:6; Room.8:14-15; Matt.6:9; Joh.14:21-23

Tällä läheisellä suhteella on syvät raamatulliset perusteet.


a) Rakastamme Jumalaa, oman kansansa Isää. Vanhan testamentin israelilaiset tunsivat Jumalan Isänä, joka oli heidän olemassaolonsa lähde, Isänä, joka kantoi ja kuritti heitä, kutsui heitä kuuliaisuuteen, ikävöi heidän rakkauttaan ja osoitti heille lempeää anteeksiantamusta ja kärsivällistä, loppumatonta rakkautta. 11) 5.Moos.32:6,18; 1:31; 8:5; Jes.1:2; Mal.1:6; Jer.3:4,19; 31:9; Hoos.11:2; Ps.103:13; Jes.63:16; 64:8-9

Kaikki tämä pätee myös meihin, Jumalan ihmisiin Kristuksessa, meidän suhteessamme Isä Jumalaan.

b) Me rakastamme Jumalaa, Isää, joka rakasti maailmaa niin paljon, että Hän antoi ainokaisen Poikansa meidän pelastumiseksemme. Miten suuri osoitus Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan onkaan siinä, että meitä kutsutaan Jumalan lapsiksi! Miten mittaamaton onkaan Isän rakkaus – Isän, joka ei säästänyt ainokaista Poikaansa, vaan luopui hänestä meidän vuoksemme! Jumala näytti meille uhrautuvan rakkautensa antamalla Poikansa, ja Poika näytti meille saman rakkauden antamalla itsensä. Lunastuksen työssä, jonka Isä ja Poika suorittivat ristillä iankaikkisen Hengen kautta, oli täydellinen tahtojen harmonia. Isä rakasti maailmaa ja antoi Poikansa; ”Jumalan Poika rakasti minua ja antoi itsensä minun edestäni”. Tämä Isän ja Pojan ykseys, Jeesuksen itsensä vakuuttamana, on ilmaistuna Paavalin yleisimmin toistetussa tervehdyksessä ”armo teille ja rauha Jumalalta, meidän Isältämme ja Herralta Jeesukselta Kristukselta, joka antoi itsensä alttiiksi meidän syntiemme tähden … Jumalan ja Isämme tahdon mukaan. Hänelle olkoon kunnia aina ja ikuisesti. Amen.” 12) Joh.3:16; 1.Joh.3:1; Room.8:32; Hepr.9:14; Gal.2:20; Gal.1:4-5

c) Me rakastamme Jumalaa, Isää, jonka luonnetta me heijastamme ja jonka huolenpitoon me turvaamme ja luotamme. Vuorisaarnassa Jeesus toistuvasti esittää taivaallisen Isämme meille esikuvaksi ja kaiken työmme ja toimintamme keskipisteeksi. Meidän tulee Jumalan lapsina olla rauhantekijöitä. Meidän tulee tehdä hyviä tekoja, niin että Isämme saa kiitosta. Meidän tulee rakastaa vihollisiamme ja niin näyttää maailmalle Jumalan isällistä rakkautta. Meidän tulee antaa, rukoilla ja paastota niin, että vain Jumalamme näkee sen. Meidän tulee antaa anteeksi toisille, niin kuin Isämme antaa anteeksi meille. Meidän ei tarvitse olla huolissamme, vaan me saamme luottaa Isän huolenpitoon. Kun meissä näkyy tällainen kristityn luonteen mukainen käyttäytyminen, me olemme toteuttamassa taivaallisen Isämme tahtoa Jumalan valtakunnassa. 13) Matt.5:9,16,43-48; 6:4,6,14-15,18,25-32; 7:21-23


Me tunnustamme, että olemme usein olleet välinpitämättömiä Jumalan Isyydelle, ja olemme näin jääneet vaille monia rikkauksia, joita tämä isä-lapsisuhde olisi voinut meille antaa. Me haluamme uudestaan tulla Isän luo Jeesuksen, Pojan kautta, vastaanottaaksemme Hänen Isänrakkautensa ja vastataksemme siihen. Me haluamme elää kuuliaisuudessa Hänen isällisen rakkautensa hallinnan alaisina. Me haluamme heijastaa hänen isällistä luonnettaan kaikessa käyttäytymisessämme ja asenteissamme. Me haluamme luottaa hänen isälliseen huolenpitoonsa, mihin tahansa olosuhteisiin Hän meidät johdattaakin.


  1. RAKASTAMME JUMALAA POIKAA

Jumala antoi israelilaisille käskyn rakastaa uskollisesti ja yksinomaan Herraa Jumalaa, ainoaa Jumalaa. Kun rakastamme Herraa Jeesusta Kristusta, me samalla vahvistamme, että yksin Hän on Pelastaja, Herra ja Jumala. Raamattu opettaa, että Jeesus on toiminnassaan yhtä kaikkivaltias kuin Jumala. Kristus on maailmankaikkeuden Luoja, historian Herra, kaikkien kansakuntien tuomari ja kaikkien niiden Pelastaja, jotka kääntyvät Jumalan puoleen. 14) Joh.1:3; 1.Kor.8:4-6; Hepr.1:2; Kol.1:15-17; Ps.110:1; Mark.14:61-64; Ef.1:20-23; Ilm.1:5; 3:14; 5:9-12; Matt.1:21; Luuk.2:30; Ap.t.4:12; 15:11; Room.10:9; Tiit.2:13; Hepr.2:10; 5:9; 7:25; Ilm.7:10

Jeesus on osallisena Jumalan identiteetistä siinä jumalallisessa yhdenvertaisuudessa ja ykseydessä, joka Isällä, Pojalla ja Pyhällä Hengellä on. Samoin kuin Jumala kutsui Israelin kansaa rakastamaan Häntä liiton uskossa, kuuliaisuudessa ja palvelijan todistuksessa, samoin me vahvistamme oman rakkautemme Jeesusta Kristusta kohtaan luottamalla Häneen, totellen Häntä ja tehden Häntä tunnetuksi.

a) Me luotamme Kristukseen. Me uskomme evankeliumien todistukseen siitä, että Nasaretin Jeesus on se Messias, jonka Jumala asetti ja lähetti suorittamaan loppuun Vanhan testamentin Israelille annettua ainutlaatuista tehtävää – tuomaan Jumalan pelastuksen siunausta kaikille kansakunnille, Jumalan Aabrahamille antaman lupauksen mukaisesti.


* Jeesuksen syntymässä Jumala tuli ihmiseksi ja eli meidän keskellämme, täysin Jumalana ja täysin ihmisenä.
* Maallisen elämänsä aikana Jeesus vaelsi täydellisessä uskollisuudessa ja kuuliaisuudessa Jumalalle. Hän ilmoitti Jumalan valtakunnan ja opetti siitä ja neuvoi, miten hänen opetuslapsiensa tulisi elää Jumalan valtakunnassa.
* Toimintansa ja ihmeidensä kautta Jeesus ilmoitti ja osoitti Jumalan valtakunnan voiton pahuudesta ja pahan voimista.
* Kuollessaan ristillä Jeesus kantoi meidän puolestamme meidän syntimme, maksaen täyden hinnan ja kärsien rangaistuksen ja häpeän. Hän voitti kuoleman ja pahan voimat ja tuotti sovituksen ja lunastuksen koko luomakunnalle.
* Ruumiillisen ylösnousemuksen kautta Jumala julisti Jeesuksen syyttömäksi ja korotetuksi, ja näin Hänestä tuli lunastetun ihmiskunnan ja uudistetun luomakunnan edelläkulkija.
* Taivaaseen nousemisestaan lähtien Jeesus on hallinnut kaikkea historiaa ja luomakuntaa.
* Kun Jeesus palaa, Hän toteuttaa Jumalan tuomion, tuhoaa saatanan, pahuuden ja kuoleman ja asettaa voimaan Jumalan vallan koko maailmankaikkeudessa.

 

b) Me olemme kuuliaisia Kristukselle. Jeesus kutsuu meitä opetuslapseuteen, ottamaan ristimme ja seuraamaan Häntä kuuliaisuudessa, uhrautuen ja palvellen. ”Jos te rakastatte minua, pitäkää minun käskyni”, Hän sanoi. ”Miksi te huudatte minulle Herra, Herra, ettekä tee, mitä minä käsken teidän tehdä?” Meidät on kutsuttu elämään niin kuin Kristus eli ja rakastamaan niin kuin Kristus rakasti. On vaarallista hulluutta yhtäältä tunnustautua Kristuksen seuraajaksi ja toisaalta ohittaa Hänen käskyjään. Jeesus varoittaa meitä siitä, että on monia, jotka sanovat toimivansa Hänen nimissään, johtavat näyttävää kristillistä työtä ja tekevät ihmeitäkin – ja kuitenkin juuri heille Jeesus saattaa sanoa, että Hän ei heitä tunne ja he ovat pahantekijöitä. Me olemme kaikki alttiita sellaiselle pelottavalle vaaralle, ja siksi me otamme Jeesuksen varoituksen vakavasti. 15) Luuk.6:46; Joh.2:3-6; Matt.7:21-23

 

c) Me julistamme Kristusta. Vain Kristuksessa Jumala on täydellisesti ja lopullisesti ilmoittanut itsensä, ja yksin Kristuksen kautta Jumala on tuonut maailmalle pelastuksen. Siksi me polvistumme niin kuin opetuslapset Nasaretin Jeesuksen jalkojen juureen ja sanomme Hänelle niin kuin Pietari: ”Sinä olet Kristus, elävän Jumalan Poika” ja Tuomaksen kanssa: ”Minun Herrani ja minun Jumalani.” Vaikka me emme ole Häntä nähneet, me rakastamme Häntä. Ja me riemuitsemme toivossa odottaessamme ja kaivatessamme hänen takaisintulemisensa päivää, jolloin me saamme nähdä Hänet sellaisena kuin Hän on. Siihen päivään asti me Pietarin ja Johanneksen sanoin julistamme, että ”ei ole pelastusta yhdessäkään toisessa, sillä ei ole taivaan alla muuta nimeä ihmisille annettu, jossa meidän pitäisi pelastuman”. 16) Matt.16:16; Joh.20:28; 1.Piet.1:8; 1.Joh.3:1-3; Ap.t.4:12

Me sitoudumme uudelleen tähän todistustehtävään, haluamme todistaa Jeesuksesta Kristuksesta ja kaikesta Hänen opetuksestaan kaikkialla maailmassa tietäen, että voimme olla Hänen todistajinaan vain, jos elämme itse kuuliaisina Hänen opetuksilleen.


  1. RAKASTAMME JUMALAA PYHÄÄ HENKEÄ

Me rakastamme Pyhää Henkeä, joka on kolminaisuuden ykseydessä, Hänet lähettävän Isä Jumalan kanssa ja Jeesuksen Kristuksen kanssa, josta Pyhä Henki todistaa. Hän on Lähetyksen Isän ja Lähetyksen Pojan Lähetys-Henki, joka puhaltaa elämää Jumalan Lähetyskirkkoon. Me rakastamme ja anomme Pyhän Hengen läsnäoloa, koska ilman Pyhän Hengen todistusta Kristuksesta meidän todistuksemme on turha ja voimaton. Ilman Pyhän Hengen vakuuttavaa työtä saarnamme on turhaa vaivannäköä. Ilman Hengen lahjoja, johdatusta ja voimaa evankelioimistyömme on pelkkää ihmisten puuhastelua. Jos Hengen hedelmiä ei ole nähtävissä, elämässämme ei ole mitään, mikä heijastaisi evankeliumin kauneutta ja vetovoimaa.


a) Vanhassa testamentissa näemme, miten Jumalan Henki on mukana luomisessa, vapauttamisen ja oikeudenmukaisuuden tuomisessa ja antamassa täyteyttään ja voimaansa ihmisille kaikenlaisissa palvelutehtävissä. Hengen täyttämät profeetat katsoivat kauas tulevaisuuteen ja näkivät sen kuninkaan ja palvelijan, jonka koko olemus, persoona ja toiminta tulisi olemaan Jumalan Hengen täyttämää. He näkivät aikakauteen, jolloin Henki vuodatettaisiin Jumalan kansan ylle tuomaan uutta elämää ja uutta kuuliaisuutta. 17) 1.Moos.1:1-2; Ps.104:27-30; Job 33:4; 2.Moos.35:30–36:1; Tuom.3:10; 6:34; 13:25; 4.Moos.11:16-17,29; Jes.63:11-14; 2.Piet.1:20-21; Miika 3:8; Neh.9:20,30; Sak.7:7-12; Jes.11:1-5; 42:1-7; 61:1-3; 32:15-18; Hes.36:25-27; 37:1-14; Joel 2:28-32

 

b) Jumala oli antanut profeettojen ja Jeesuksen kautta lupauksen, että hän vuodattaa Pyhän Henkensä omiensa ylle – ja niin tapahtui helluntaina. Pyhittävä Henki tuottaa hedelmäänsä uskovien elämässä. Hengen ensihedelmää on aina rakkaus. Henki täyttää seurakunnan lahjoillaan antaakseen voiman evankelioimistyöhön ja monenlaisiin palvelutehtäviin. Henki auttaa meitä julistamaan evankeliumia ja elämään sen mukaisesti, erottamaan totuuden, rukoilemaan niin, että sillä on vaikutusta ja voittamaan pimeyden voimat. Henki inspiroi ja on mukana meidän jumalanpalveluksissamme. Henki vahvistaa ja lohduttaa opetuslapsia, joita vainotaan tai jotka ovat syytettyinä siksi, että he todistavat Jeesuksesta. 18) Ap.t.2; Gal.5:22-23; 1.Piet.1:2; Ef.4:3-6; 1.Kor.12:4-11; Joh.20:21-22; 14:16-17,25-26; 16:12-15; Room.8:26-27; Ef.6:10-18; Matt.10:17-20; Luuk.21:15

 

c) Meidän osallistumisemme Jumalan antamaan tehtävään on turhaa ja hedelmätöntä ilman Pyhän Hengen läsnäoloa, ohjausta ja voimaa. Tämä pätee lähetystyön kaikkiin osa-alueisiin: evankeliointiin, totuudesta todistamiseen, opetuslapsiksi tekemiseen, rauhanneuvotteluihin, sosiaalisiin suhteisiin, eettiseen uudistumiseen, luomakunnasta huolehtimiseen, pahojen voimien voittamiseen, pahojen henkien ulosajamiseen, sairaiden parantamiseen, kärsimysten keskellä ja vainoissa kestävänä pysymiseen. Kaiken, mitä teemme Kristuksen nimessä, täytyy olla Pyhän Hengen voimassa ja ohjauksessa tehtyä. Tämä tulee hyvin selkeästi esille alkukirkossa ja apostolien opetuksessa Uudessa testamentissa. Tämä sama näkyy nykyisin seurakuntien hedelmällisyytenä ja kasvuna, siellä missä Jeesuksen seuraajat toimivat luottaen ja uskoen Pyhään Henkeen ja hänen voimaansa.

 

Ilman Pyhän Hengen persoonaa, osallisuutta ja voimaa ei voi olla olemassa todellista koko evankeliumin julistusta ja aitoa raamatullista lähetystyötä. Me rukoilemme, että tämä raamatullinen totuus kirkastuisi kaikkialla ja sen todellisuus koettaisiin koko maailmanlaajuisessa Kristuksen seurakunnassa. Me tiedämme, että Pyhän Hengen nimissä ja sen nimen alle kätkeytyen ihmiset (aivan niin kuin Uudessa testamentissa monin esimerkein kerrotaan) ovat osallisina ilmiöissä, joissa näkyy vieraiden henkien leima – ei todellisen Pyhän Hengen leima. Kaikki Pyhän Hengen työksi väitetyt ilmiöt eivät ole Raamatun mukaisia eivätkä Sanan opettamien Hengen lahjojen ilmentymiä. Raamattu opettaa selkeästi Pyhän Hengen lahjoista, ja siksi meidän pitää pystyä erottamaan henkiä, selkeästi varoittaa ihmisiä eksytyksistä ja paljastaa epärehelliset, omahyväiset ihmisten hyväksikäyttäjät, joille hengelliset voimat ovat vain keino saavuttaa maallista rikkautta. Ennen kaikkea on suuri tarve jatkuvasta raamatullisesta opetuksesta ja julistuksesta, jota toteutetaan nöyrän rukouksen hengessä – opetuksesta, joka auttaisi tavallisia uskovia ymmärtämään todellista evankeliumia, riemuitsemaan siitä ja tunnistamaan ja hylkäämään väärät evankeliumit.


  1. RAKASTAMME JUMALAN SANAA

Rakastamme Jumalan sanaa Vanhan ja Uuden testamentin kirjoituksissa ja yhdymme psalminkirjoittajan sanoihin Toorassa: ”Minä rakastan sinun käskyjäsi enemmän kuin kultaa… voi miten rakastankaan sinun lakiasi!” Me uskomme, että koko Raamattu on Jumalan sanaa, ihmisten kautta tullutta puhuttua ja kirjoitettua sanaa, mutta Jumalan Hengen inspiroimaa. Me pidämme Raamattua ylimpänä ja ainoana uskomme ja käyttäytymisemme auktoriteettina. Me olemme todistajia siitä, että Jumala käyttää sanaansa pelastuksen aikaansaamiseksi. Me uskomme vakaasti, että Raamattu on Jumalan viimeinen kirjoitettu sana, sitä eivät ohita mitkään myöhemmin tulleet ilmestykset. Me riemuitsemme siitä, että Pyhä Henki valaisee Jumalan ihmisten mieliä niin, että Raamattu edelleen puhuu Jumalan totuuksia tuoreella tavalla ihmisille kaikissa maailman kulttuuripiireissä. 19) Ps.119:47,97; 2.Tim.3:16-17; 2.Piet.1:21

a) Raamatun ilmoittama Persoona.
Me rakastamme Raamattua niin kuin morsian rakastaa tulevan aviomiehensä kirjeitä, ei kirjeiden paperia vaan henkilöä, joka puhuu niiden kautta. Raamatussa Jumala ilmaisee meille oman identiteettinsä, luonteensa, päämääränsä ja toimintansa. Raamattu on tärkein todistus Herrasta Jeesuksesta Kristuksesta. Lukiessamme Raamattua me kohtaamme Kristuksen hänen Henkensä kautta suurella ilolla. Rakkautemme Raamattua kohtaan on rakkauden osoitus Jumalalle.

b) Raamatun kertoma tarina.
Raamattu sisältää koko maailmaa koskevan kertomuksen luomisesta, lankeemuksesta, historiassa tapahtuneesta lunastuksesta ja uudesta luomuksesta. Tämä kaikenkattava kertomus antaa meille selkeän raamatullisen maailmankuvan ja muovaa teologiaamme. Kertomuksen keskiössä ja huippukohtana ovat Kristuksen ristinkuolemaan ja ylösnousemukseen liittyvät tapahtumat, jotka muodostavat evankeliumin ytimen. Sekä Vanhassa että Uudessa testamentissa meille kerrotaan, keitä me olemme, miksi me olemme täällä ja minne me olemme matkalla. Kertomus Jumalan työstä määrittelee meidän identiteettimme, vie meitä eteenpäin omassa tehtävässämme ja tuo meille varmuuden siitä, että kaikki on Jumalan varassa. Tämän kertomuksen tulee muovata Jumalan ihmisten muistia ja toivoa sekä hallita heidän evankelioivan julistuksensa sisältöä sukupolvesta toiseen. Meidän tulee tehdä Raamattua tunnetuksi kaikin mahdollisin keinoin, sillä sen sanoma on tarkoitettu kaikille maailman ihmisille. Siksi me sitoudumme uudelleen tähän tehtävään, joka ei vielä ole loppuun suoritettu: haluamme kääntää Jumalan sanaa, levittää sitä ja opettaa sitä kaikkien kulttuurien ja kielien keskellä – myös siellä, missä kaikilla ei vielä ole luku- ja kirjoitustaitoa.

c) Raamatun opettama totuus.
Koko Raamattu kertoo meille Jumalan suuresta suunnitelmasta ja opettaa meille kaiken sen totuuden, minkä Jumala haluaa meidän tietävän. Me pidämme Raamattua totena ja luotettavana kaikessa, mitä se opettaa, sillä se on Jumalan sanaa eikä Jumala voi valehdella tai erehtyä. Raamattu ilmaisee meille selvästi ja riittävästi pelastuksen tien. Siihen perustuen voimme tutkia ja ymmärtää Jumalan totuuden kaikkia ulottuvuuksia.

Me elämme kuitenkin valheiden täyttämässä ja totuuden hylkäävässä maailmassa. Monissa kulttuureissa on vallalla relativismia, joka kieltää absoluuttisten totuuksien olemassaolon. Jos me rakastamme Raamattua, meidän tulee rohkeasti nousta esiin ja puolustaa sen totuusväitteitä. Meidän tulee löytää uusia tapoja, joilla voimme tuoda ilmi raamatullista auktoriteettia kaikkien kulttuurien keskellä. Me haluamme uudelleen sitoutua osoittamaan rakkauttamme Jumalan sanaa kohtaan tekemällä rakkauden työtä Jumalan totuuden esilletuomiseksi.

d) Raamatun vaatima elämä.
”Sana on sinun suussasi ja sinun sydämessäsi, niin että voit sen täyttää.” Jeesus ja Jaakob kehottavat meitä olemaan ei vain sanan kuulijoita vaan myös sen tekijöitä. 20) 5.Moos.30:14; Matt.7:21-27; Luuk.6:46; Jaak.1:22-24


Raamattu esittää meille selvästi, millaisen elämän tulisi olla tunnusmerkillistä uskoville ja uskovien yhteisöille. Aabrahamista Moosekseen ja Psalmeista, profeetoista ja Israelin kansan viisauksista sekä Jeesukselta ja apostoleilta me opimme, että raamatulliseen elämäntapaan kuuluu oikeudenmukaisuus, myötätunto, nöyryys, vilpittömyys, rehellisyys, totuudellisuus, seksuaalinen siveys, anteliaisuus, ystävällisyys, itsensä kieltäminen, vieraanvaraisuus, sovinnollisuus, kostosta luopuminen, hyvän tekeminen, anteeksianto, ilo, tyytyväisyys ja rakkaus – ja elämä, joka on uskollista Jumalan palvelemista ja ylistämistä.

 

Me tunnustamme, että kovin helposti väitämme rakastavamme Raamattua, rakastamatta kuitenkaan elämää, jota se opettaa – elämää, jolla on hintansa, kun me käytännössä elämme kuuliaisuudessa Jumalalle Kristuksen kautta. Kuitenkin ”mikään ei suosittele evankeliumia voimallisemmin kuin muuttunut, uudistunut elämä, ja mikään ei niin tuhoa todistustamme kuin henkilökohtainen poikkeaminen oikealta tieltä. Meidän tulee käyttäytyä Kristuksen evankeliumin arvon mukaisesti ja jopa 'koristaa' sitä, tuoda esiin sen kauneutta pyhän elämän kautta.” 21) Manilan manifesti, Kappale 7; Tiit.2:9-10

Kristuksen evankeliumin tähden me sitoudumme uudelleen uskomaan ja tottelemaan Jumalan sanaa osoittaaksemme rakkauttamme sitä kohtaan. Ei ole olemassa raamatullista lähetystyötä ilman raamatullista elämää.


  1. RAKASTAMME JUMALAN MAAILMAA

Jumala rakastaa tätä maailmaa, ja mekin haluamme rakastaa sitä – kaikkea, mitä Jumala on tehnyt, iloiten Jumalan suojaavasta huolenpidosta ja oikeudenmukaisuudesta koko hänen luomakunnassaan. Me haluamme julistaa hyvää sanomaa koko luomakunnalle ja kaikille kansakunnille. Me ikävöimme sitä päivää, jolloin maa tulee olemaan täynnä Herran kunnian tuntemusta niin kuin vedet peittävät meren. 22) Ps.145:9,13,17; Ps.104:27-30; Ps.50:6; Mark.16:15; Kol.1:23; Matt.28:17-20; Hab.2:14

a) Me rakastamme Jumalan luomakuntaa.
Tämä rakkaus ei ole vain tunteellista luonnon rakastamista (johon ei Raamatussa kehoteta), eikä se myöskään ole luonnon palvomista, minkä Raamattu ehdottomasti kieltää. Ennemminkin se on loogista seurausta siitä, että rakastamme Jumalaa – siksi haluamme pitää huolta hänen omasta luomakunnastaan. ”Herran on maa ja kaikki, mitä siinä on.” Maailma on Jumalan omaisuutta. Jos me väitämme rakastavamme ja tottelevamme Jumalaa, me pidämme huolta maailmasta sen tähden, että se kuuluu hänelle, jota me kutsumme Herraksi. 23) Ps.24:1; 5.Moos.10:14

Maailma on Kristuksen luoma, ylläpitämä ja lunastama. 24) Kol.1:15-20; Hepr.1:2-3

Me emme voi väittää rakastavamme Jumalaa, jos samaan aikaan kohtelemme väärin sitä, mikä on Kristuksen omaa hänen luomistyönsä, lunastuksensa ja perintöosansa perusteella. Me pidämme huolta planeetastamme, ja käytämme sen runsaita luonnonvaroja vastuullisesti – ei maallisen maailman perusteiden tähden vaan Herran tähden. Jos Jeesus on koko maailman Herra, me emme voi erottaa suhdettamme Kristukseen siitä, miten me toimimme suhteessa maailmaan. Jos julistamme evankeliumia, joka sanoo ”Jeesus on Herra”, me julistamme evankeliumia, joka sisältää maailman, sillä Kristus on koko luomakunnan Herra. Siksi luomakunnasta huolehtiminen kuuluu evankeliumiin Kristuksen herruuden kautta.

 

Tällainen rakkaus Jumalan luomakuntaa kohtaan vaatii meitä katumaan omaa osallisuuttamme maailman luonnonvarojen tuhoamisessa, tuhlaamisessa ja saastuttamisessa – mekin olemme olleet mukana ylenpalttisen kuluttamisen huumaavassa epäjumalanpalveluksessa. Me haluamme nyt sitoutua profeetalliseen ekologiseen vastuullisuuteen. Me tuemme kristittyjä, joiden erityiskutsumuksena on ympäristön puolesta puhuminen ja toimiminen sekä niitä, jotka ovat sitoutuneet huolehtimaan ihmisten tarpeista Jumalan maailman luonnonvarojen avulla, hänen tarkoituksensa mukaisesti. Me muistutamme itseämme siitä, että Raamattu julistaa koko luomakunnan lunastamista. Meidän lähetystyömme tulee olla kokonaisvaltaista, niin että otamme huomioon, julistamme ja elämme todeksi sitä raamatullista totuutta, että evankeliumi on Jumalan hyvä uutinen, Jeesuksen Kristuksen ristin ja ylösnousemuksen kautta – ja se on tarkoitettu yksittäisille ihmisille, yhteiskunnalle ja koko luomakunnalle. Kaikki kolme ovat särkyneitä ja kärsivät synnin vuoksi; kaikki kolme ovat Jumalan lunastustyön ja rakkauden kohteina; kaikkien kolmen tulee olla Jumalan ihmisten monitahoisen lähetystyön ja rakkaudentyön kohteena.

b) Me rakastamme kansakuntien ja kulttuurien maailmaa. ”Yhdestä ihmisestä Jumala teki kaikki ihmiskunnan kansakunnat, asumaan kaikkialla maan päällä.” Etninen moninaisuus on Jumalan luomistyön lahja, ja se tullaan säilyttämään uudessa luomisessa, kun se vapautetaan lankeemuksen seurauksena syntyneestä jakautuneisuudestamme ja kilpailuasenteestamme. Meidän rakkautemme kaikkia ihmisiä kohtaan heijastaa Jumalan lupausta siunata kaikkia maailman kansakuntia ja Jumalan työtä ja vaikutusta, kun hän kutsuu luoksensa ihmisiä kaikista heimoista, kielistä, kansakunnista ja kansoista valmistaakseen itselleen oman kansan. Meidän tulee rakastaa kaikkia, joita Jumala on valinnut siunattavakseen – kaikkien kulttuurien keskellä. Kristillinen lähetystyö on yleensä yrittänyt suojella ja säilyttää paikallisia kulttuureita ja kieliä. Jumalalliseen rakkauteen kuuluu myös kriittinen havainnointi, sillä kaikkien kulttuurien keskuudessa näkyy ihmisten elämässä positiivisen Jumalan kuvan kaltaisuuden lisäksi myös paholaisen ja synnin negatiivinen leima. Me haluamme nähdä evankeliumin juurtuvan ja yhdistyvän kaikkiin kulttuureihin, muovaavan niitä sisältä päin, niin että ne voivat tuottaa kunniaa Jumalalle ja kirkastaa Kristuksen säteilevää täyteyttä. Me odotamme ja ikävöimme sitä päivää, jolloin kaikkien kulttuurien rikkaus, kunnia ja loisto tuodaan Jumalan kaupunkiin – lunastettuna ja puhdistettuna kaikesta synnistä, rikastamaan uutta luomakuntaa. 25) Ap.t.17:26; 5.Moos.32:8; 1.Moos.10:31-32; 12:3; Ilm.7:9-10; 21:24-27

Tällainen rakkaus kaikkia ihmisiä kohtaan vaatii, että me sanoudumme irti rasismin kauheuksista ja etnosentrismistä ja kohtelemme kaikkia etnisiä ja kulttuurisia ryhmiä arvostaen ja kunnioittaen, koska ne ovat Jumalalle arvokkaita luomisessa ja lunastuksessa. 26) Ap.t.10:35; 14:17; 17:27

 

Tällainen rakkaus myös vaatii, että me yritämme tehdä evankeliumin tunnetuksi kaikkien kansojen ja kulttuurien keskellä kaikkialla. Kaikki kansat, sekä juutalaiset että pakanat, kuuluvat lähetyskäskyn piiriin. Rakkaus, jota evankelioimistyössä tunnemme kadotettuja kohtaan, on Jumalan rakkauden virtaa meidän sydämiemme kautta. Me tunnustamme häveten, että maailmassa on vielä monia kansoja, jotka eivät ole koskaan kuulleet sanomaa Jumalan rakkaudesta Jeesuksessa Kristuksessa. Lausannen liikettä on alusta asti inspiroinut sitoumus, jonka nyt haluamme uudistaa: haluamme tehdä kaikkemme, että kaikki maailman kansat tavoitettaisiin evankeliumin sanomalla.

c) Me rakastamme maailman köyhiä ja kärsiviä. Raamatussa meille kerrotaan, että Herra suhtautuu rakkaudella kaikkia luotujaan kohtaan. Herra ajaa sorrettujen asiaa, rakastaa muukalaisia, ruokkii nälkäiset, pitää huolta orvoista ja leskistä. 27) Ps.145:9,13,17; 147:7-9; 5.Moos.10:17-18

Raamattu myös osoittaa, että Jumala haluaa suorittaa tätä huolenpitoaan niiden ihmisten kautta, jotka näkevät tämän työn tehtäväkseen. Jumala pitää vastuullisina erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat yhteiskunnan poliittisia tai oikeudellisia johtajia,
28) 1.Moos.18:19; 2.Moos.23:6-9; 5.Moos.16:18-20; Job 29:7-17; Ps.72:4,12-14; 82; Sananl.31:4-9; Jer.22:1-3; Dan.4:27
mutta lain ja profeettojen kautta, Psalmien, Sananlaskujen, Jeesuksen, Paavalin, Jaakobin ja Johanneksen kautta kaikkia Jumalan ihmisiä kehotetaan osoittamaan Jumalan rakkautta ja oikeudenmukaisuutta käytännön teoissa kaikkia hädässä olevia kohtaan.
29) 2.Moos.22:21-27; 3.Moos.19:33-34; 5.Moos.10:18-19; 15:7-11; Jes.1:16-17; 58:6-9; Amos 5:11-15,21-24; Ps.112; Job 31:13-23; Sananl.14:31; 19:17; 29:7; Matt.25:31-46; Luuk.14:12-14; Gal.2:10; 2.Kor.8-9; Room.15:25-27; 1.Tim.6:17-19; Jaak.1:27; 2:14-17; 1.Joh.3:16-18


Jumalan tahtomaan rakkauteen ei riitä armollinen rakkaus ja myötätuntoisuus puutteenalaisia kohtaan, vaan meidän on myös aktiivisesti paljastettava ja vastustettava kaikkea hädänalaisten ihmisten sortoa ja hyväksikäyttöä. ”Meidän tulee pelottomasti tuomita pahuus ja epäoikeudenmukaisuus kaikkialla, missä niitä kohtaamme.” 30) Lausannen julistus, luku 5

Häpeäksemme meidän täytyy tunnustaa, että olemme epäonnistuneet tässä asiassa, meillä ei ole ollut jumalallista myötätuntoa, emme ole osoittaneet Jumalan rakkautta, emme ole heijastaneet hänen luonnettaan, emmekä ole pysyneet hänen tahdossaan. Me haluamme antautua uudelleen tähän oikeudenmukaisuuden edistämistyöhön ja haluamme osoittaa solidaarisuutta puolustamalla syrjäytyneitä ja sorrettuja. Me näemme, että sellainen taistelu pahuutta vastaan on osa hengellistä sodankäyntiä, jota voidaan käydä vain ristin ja ylösnousemuksen voiton kautta, Pyhän Hengen voimassa, lakkaamatta rukoillen.

d) Rakastamme lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Jeesus kehotti opetuslapsiaan noudattamaan tätä toiseksi suurinta käskyä, mutta sitten hän vielä syvensi tätä kehotusta (samassa luvussa) sanomalla, että vieraiden lisäksi meidän tulisi rakastaa myös vihollisiamme. 31) 3.Moos.19:34; Matt.5:43-44

Sellainen rakkaus lähimmäisiämme kohtaan tarkoittaa sitä, että me kohtelemme kaikkia ihmisiä evankeliumin hengessä, kuuliaisina Kristuksen käskylle ja hänen esikuvaansa seuraten. Sellainen rakkaus lähimmäisiä kohtaan ulottuu muiden uskontojen edustajiin sekä niihin, jotka vihaavat meitä, niihin, jotka puhuvat meistä pahaa ja vainoavat meitä – ja myös niihin, jotka uhkaavat henkeämme. Jeesus opetti meitä vastaamaan valheisiin totuudella, pahoihin tekoihin ystävällisyydellä, armollisuudella ja anteeksiannolla, väkivaltaan ja uskovien murhaamiseen uhrautuvaisuudella – jotta vetäisimme ihmisiä hänen luokseen ja katkaisisimme koston ja pahuuden kierteen. Haluamme ehdottomasti välttää kaikkea väkivaltaa levittäessämme evankeliumia, ja luovumme kiusauksesta kostaa ja maksaa samalla mitalla takaisin niille, jotka tekevät meille vääryyttä. Sellainen tottelemattomuus on vastoin Kristuksen ja Uuden testamentin opetusta. 32) Matt.5:38-39; Luuk.6:27-29; 23:34; Room.12:17-21; 1.Piet.3:18-23; 4:12-16

Meidän velvollisuutemme on rakastaa kärsiviä lähimmäisiämme, ja siksi meidän on vaadittava heille oikeudenmukaisuutta vetoamalla oikeudellisiin ja valtiollisiin viranomaisiin, jotka toimivat Jumalan palvelijoina rangaistessaan väärintekijöitä.
33) Room.13:4

e) Maailma, jota emme rakasta. Jumalan luomasta hyvästä maailmasta on tullut paikka, jossa ihmiset ja saatana ovat kapinassa Jumalaa vastaan. Meidän ei tule rakastaa synnillisten halujen, ahneuden ja ihmisylpeyden maailmaa. Tunnustamme surulla, että juuri nuo maailmallisuuden piirteet usein pilaavat meidän kristillisen käytöksemme ja tekevät tyhjäksi todistuksemme evankeliumista. 34) 1.Joh.2:15-17


Haluamme antaa uuden vakuutuksen siitä, että emme halua leikitellä langenneen maailman kanssa ja osallistua sen hetkellisiin mielitekoihin, vaan haluamme rakastaa koko maailmaa niin kuin Jumalakin sitä rakastaa. Me rakastamme maailmaa niin, että odotamme hartaasti koko luomakunnan ja kaikkien kulttuurien lunastusta ja uudistumista Kristuksessa, Jumalan kansan kokoamista kaikista maailman kolkista ja kansakunnista – ja kaiken tuhoamisen, köyhyyden ja vihollisuuden loppumista.


  1. RAKASTAMME JUMALAN EVANKELIUMIA

Koska me olemme Jeesuksen opetuslapsia, olemme myös evankeliumi-ihmisiä. Rakastamme Raamatun hyvää sanomaa Jumalan pelastustyöstä Jeesuksen Kristuksen kautta. Se on identiteettimme ydin. Meitä yhdistää se kokemus, joka meillä on Jumalan armosta evankeliumissa, ja meillä kaikilla on halu tehdä sitä armon evankeliumia tunnetuksi kaikkialla maailmassa, kaikin mahdollisin keinoin.

a) Me rakastamme hyviä uutisia pahojen uutisten maailmassa. Evankeliumissa puhutaan ihmisten synnin kauheista seurauksista, epäonnistumisista ja hädästä. Ihmiset ovat kapinoineet Jumalaa vastaan, ovat hylänneet Jumalan auktoriteetin eivätkä ole totelleet Jumalan sanaa. Tässä syntisessä tilassa me olemme vieraantuneita Jumalasta, toisistamme ja luomakunnan järjestyksestä. Synti ansaitsee Jumalan tuomion. Heitä, jotka eivät suostu katumaan eivätkä ”ole kuuliaisia Herramme Jeesuksen Kristuksen evankeliumille, heitä kohtaa rangaistukseksi iankaikkinen kadotus Herran kasvoista.” 35) 1.Moos.3; 2.Tess.1:9


Synnin seuraukset ja pahan voimat ovat turmelleet kaikki ihmisyyden osa-alueet (hengellisen, fyysisen, älyllisen ja sosiaalisen). Ne ovat läpäisseet kulttuurielämän, talouselämän, sosiaalisen, poliittisen ja uskonnollisen elämän kaikissa kulttuureissa kaikkien historian sukupolvien aikana. Ne ovat tuottaneet ihmiskunnalle ja Jumalan luomakunnalle suunnatonta kurjuutta ja tuhoa. Tällaista kolkkoa taustaa vasten raamatullinen evankeliumi on todella hyvä uutinen.


b) Me rakastamme evankeliumin kertomusta. Evankeliumi ilmoittaa meille historiallisen tapahtuman, hyvän uutisen Jeesus Nasaretilaisen elämästä, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Jeesus on Daavidin poika, luvattu Messias-kuningas, jonka kautta Jumala perusti valtakuntansa ja toi pelastuksen maailmalle ja siunasi kaikkia maailman kansakuntia, Aabrahamille antamansa lupauksen mukaisesti. Paavali määrittelee evankeliumin sanoessaan, että ”Kristus on kuollut meidän syntiemme tähden, kirjoitusten mukaan, hänet haudattiin, hän nousi kuolleista kolmantena päivänä, kirjoitusten mukaan, ja hän näyttäytyi Pietarille ja myöhemmin kahdelletoista opetuslapselleen.” Evankeliumi julistaa, että Kristuksen ristillä Jumala otti ylleen Pojassaan meille kuuluneen synnin ansaitseman tuomion. Tämän suuren pelastustyön kautta, ylösnousemuksessa täytetyn ja julistetun työn kautta, Jumala sai lopullisen voiton Saatanasta, kuolemasta ja kaikista pahoista hengistä, vapautti meidät niiden vallasta ja pelosta ja varmisti niille tulevan tuhon ja tuomion. Jumala sai aikaan sovituksen uskovien ja itsensä välille ja kaikkien uskovien välille yli kaikkien erottavien muurien ja vihollisuuksien. Ristin kautta Jumala myös toi sovituksen koko luomakunnalle, ja Jeesuksen ruumiillisessa ylösnousemuksessa me näemme uuden luomisen ensi hedelmän. ”Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa.” 36) Mark.1:1,14-15; Room.1:1-4; Room.4; 1.Kor.15:3-5; 1.Piet.2:24; Kol.2:15; Hepr.2:14-15; Ef.2:14-18; Kol.1:20; 2.Kor.5:19

 

Miten rakastammekaan evankeliumin kertomusta!

c) Me rakastamme evankeliumin antamaa varmuutta. Kun luotamme yksin Kristukseen, Pyhä Henki liittää meidät häneen ja me olemme Jumalan edessä Kristuksessa vanhurskautettuja. Kun meidät on vanhurskautettu uskon kautta, meillä on rauha Jumalan kanssa emmekä me enää joudu tuomittaviksi. Me saamme syntimme anteeksi. Me olemme uudestisyntyneitä elävään toivoon ja olemme osallisia Kristuksen ylösnousemuselämään. Meidät on otettu Kristuksen kanssaperillisiksi. Meidät on otettu kansalaisiksi Jumalan liiton kansaan, jäseniksi Jumalan perheeseen, ja Jumala on asettunut asumaan meihin. Luottaessamme Kristukseen, meillä on täysi varmuus pelastuksesta ja iankaikkisesta elämästä, sillä meidän pelastuksemme ei ole meidän varassamme, vaan se perustuu Kristuksen työhön ja Jumalan lupaukseen. ”Ei mikään luotu voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa meidän Herrassamme.” 37) Room.4; Fil.3:1-11; Room.5:1-2; 8:1-4; Ef.1:7; Kol.1:13-14; 1.Piet.1:3; Gal.3:26–4:7; Ef.2:19-22; Joh.20:30-31; 1.Joh.5:12-13; Room.8:31-39

Miten rakastammekaan evankeliumin lupauksia!

d) Me rakastamme sitä muutosta, minkä evankeliumi saa aikaan. Evankeliumi on Jumalan aktiivinen elämää muuttava voima maailmassa. ”Se on Jumalan voima, pelastukseksi kaikille, jotka uskovat.” 38) Room.1:16


Evankeliumin siunaus ja sen tuoma varmuus vastaanotetaan vain uskon avulla. Pelastava usko tuo aina mukanaan kuuliaisuuden. Kristillinen kuuliaisuus on ”uskoa, joka ilmenee rakkautena”. 39) Gal.5:6

Me emme pelastu hyvien tekojen kautta, mutta kun me olemme pelastuneet yksin armon kautta, ”meidät on luotu Kristuksessa Jeesuksessa hyviä töitä varten”. 40) Ef.2:10

”Usko ilman tekoja on kuollut.” 41) Jaak.2:17

Paavali näki, että evankeliumin aikaansaama muutos on Jumalan armotyötä – armon, joka toi meille pelastuksen Kristuksen ensimmäisessä tulemuksessa, ja armon, joka opettaa meitä elämään eettisesti odottaessamme hänen toista tulemustaan. 42) Tiit.2:11-14

Paavalin mukaan ”kuuliaisuus evankeliumille” tarkoitti sekä armoon luottamista että sen opetettavana olemista. 43) Room.15:18-19; 16:19; 2.Kor.9:13

Paavalin lähetystehtävän tavoitteena oli tuoda ”uskon kuuliaisuus” kaikkiin kansakuntiin. 44) Room.1:5; 16:26

Tällainen Jumalan liittoon liittyvä kielenkäyttö tuo mieleemme Aabrahamin. Aabraham uskoi Jumalan lupaukseen, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi, ja hän osoitti uskonsa tottelemalla Jumalan käskyjä. ”Uskon kautta Aabraham… oli kuuliainen.” 45) 1.Moos.15:6; Gal.6:6-9; Hepr.11:8; 1.Moos.22:15-18; Jaak.2:20-24

Ensimmäiset kuuliaisuuden teot, joista evankeliumi puhuu, ovat katumus ja usko Jeesukseen Kristukseen. Evankeliumin usko mahdollistaa, Pyhän Hengen pyhittävän työn kautta, elämäntavan, johon kuuluu jatkuva kuuliaisuus Jumalan käskyille. 46) Room.8:4

Siten kuuliaisuus on pelastavan uskon todiste ja hedelmä. Kuuliaisuus on myös todiste siitä, että rakastamme Jeesusta. ”Jolla on minun käskyni ja joka ne pitää, hän on se, joka minua rakastaa.” 47) Joh.14:21

”Siitä me tiedämme hänet tuntevamme, että pidämme hänen käskynsä.” 48) 1.Joh.2:3

Miten rakastammekaan evankeliumin voimaa!

  1. RAKASTAMME JUMALAN KANSAA

Jumalan kansaa ovat kaikki ne ihmiset kaikista aikakausista ja kaikista kansakunnista, joita Jumala on Kristuksessa rakastanut, jotka Jumala on valinnut, kutsunut, pelastanut ja pyhittänyt kansakseen ja omaisuudekseen, olemaan osallisina Kristuksen kirkkaudesta uuden luomakunnan kansalaisina. Koska kuulumme niihin, joita Jumala on rakastanut iankaikkisuudesta iankaikkisuuteen ja läpi koko levottoman ja kapinallisen historiamme, meidän tulee rakastaa toinen toisiamme. Sillä ”koska Jumala on näin meitä rakastanut, niin mekin olemme velvolliset rakastamaan toinen toisiamme” ja niin ”olemaan Jumalan seuraajia… ja vaeltamaan rakkaudessa, niin kuin Kristuskin rakasti meitä ja antoi itsensä meidän edestämme”. Keskinäinen rakkaus Jumalan perheessä ei ole vain toivottava asiain tila vaan ehdoton käsky. Sellainen rakkaus ei ole vain ensimmäinen todiste kuuliaisuudesta evankeliumille, vaan se on myös liikkeelle paneva voima maailman evankelioimisessa. 49) 2.Tess.2:13-14; 1.Joh.4:11; Ef.5:2; 1.Tess.1:3; 4:9-10; Joh.13:35

a) Rakkaus kutsuu ykseyteen. Samassa yhteydessä kun Jeesus kehotti opetuslapsiaan rakastamaan toinen toisiaan, hän rukoili heille ykseyttä. Tämä käsky ja tämä rukous molemmat liittyvät lähetystehtävään – niin että ”siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni” ja ”että maailma uskoisi, että sinä (Isä) olet minut lähettänyt”. 50) Joh.13:34-35; 17:21

Maailma saa vakuuttavan todistuksen evankeliumin totuudesta, kun kristityt uskovat ovat rakkaudellisessa yhteydessä keskenään yli maailman korkealle rakennettujen raja-aitojen – ohittaen syvälle juurtuneet rodun, ihonvärin, sosiaaliluokan, taloudellisten etuoikeuksien ja poliittisten suuntausten erilaisuuksien luomat ennakkoluulot. Ja mikä voisikaan tehokkaammin tehdä tyhjäksi todistustamme kuin se, että kristityt heijastavat ja vahvistavat näitä samoja ennakkoluuloja omassa keskuudessaan!


Harras toiveemme on, että Kristuksen ruumiissa kaikissa maanosissa voisi syntyä uutta globaalia kumppanuutta, joka perustuu syvään keskinäiseen rakkauteen, keskinäiseen nöyryyteen ja merkittävään taloudelliseen jakamiseen, ilman holhoamista tai epäterveitä riippuvuussuhteita. Me emme tavoittele tätä ainoastaan siksi, että voisimme olla yhtä evankeliumin julistamisessa, vaan Kristuksen nimen tähden ja Jumalan antaman koko maailmaa koskevan lähetystehtävän tähden.

b) Rakkaus kutsuu rehellisyyteen. Rakkaus puhuu totuutta armollisesti. Kukaan ei ole rakastanut Jumalan kansaa niin kuin Israelin profeetat ja itse Jeesus. Juuri he kuitenkin puhuttelivat kansaa äärimmäisen suoraan ja avoimesti sen epäonnistumisista, epäjumalanpalveluksesta ja kapinasta Jumalan liittoa kohtaan. Näin puhuessaan he kutsuivat Jumalan kansaa katumukseen, niin että he voisivat saada anteeksi ja palata Jumalan palvelukseen hänen antamassaan lähetystyössä. Sama profeetallisen rakkauden ääni pitää tänä päivänä tulla kuuluviin, samasta syystä kuin silloinkin.


Rakastamme Jumalan kirkkoa, ja siksi tällainen meissä löytyvä rumuus tuottaa suurta tuskaa – ja se kätkee maailmalta rakkaan Kristuksemme todelliset kasvot, hänen kauneutensa – maailmalta, joka epätoivoisesti tarvitsee Kristuksen luo tulemista.

c) Rakkaus kutsuu solidaarisuuteen. Keskinäiseen rakkauteen kuuluu myös erityisesti niistä huolehtiminen, jotka ovat vainottuja tai vangittuja uskonsa tähden. Jos yksi osa ruumista kärsii, toiset osat kärsivät sen kanssa. Jokainen meistä on, niin kuin Johannes, ”osallinen ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Jeesuksessa”. 51) Hepr.13:1-3; 1.Kor.12:26; Ilm.1:9

Me haluamme sitoutua jakamaan Kristuksen ruumiin jäsenten kärsimystä kaikkialla maailmassa levittämällä tietoa heistä, rukoilemalla heidän puolestaan, puolustamalla ja tukemalla heitä eri tavoin. Sellainen jakaminen ei ole pelkkää säälin osoittamista, vaan me haluamme myös oppia, mitä kärsivä kirkko voi opettaa meille muille, jotka emme ole joutuneet kärsimään samalla tavalla. Meitä varoitetaan siitä, että kirkko, joka on huoleton rikkaudessaan ja itseriittoisuudessaan, saattaa, niin kuin Laodikean seurakunta, olla Jeesuksen sanojen mukaan sokea omalle köyhyydelleen – ja olla kirkko, jonka ulkopuolelle Jeesus on jätetty kuin muukalainen. 52) Ilm.3:17-20

Jeesus kutsuu kaikkia opetuslapsiaan olemaan yhtä perhettä kansakuntien keskellä, olemaan sovintoon saatettu yhteisö, jossa kaikki synnilliset väliaidat on purettu pois hänen sovituksen tuovan armonsa kautta. Tämä kirkko on armon yhteisö, kuuliaisuuden ja rakkauden ja Pyhän Hengen yhteyden yhteisö, jossa Jumalan ylistettävät ominaisuudet ja Kristuksen armolliset luonteenpiirteet ovat nähtävissä Jumalan moninaisen viisauden mukaisesti. Kun kirkkomme on sovitettujen, ei enää itselleen elävien ihmisten yhteisö, jossa eletään Vapahtajalle, joka on rakastanut meitä ja antanut itsensä meidän puolestamme, silloin kirkko voi olla Jumalan valtakunnan elävä ja kirkas ilmentymä.


  1. RAKASTAMME JUMALAN ANTAMAA TEHTÄVÄÄ

Me olemme sitoutuneita maailman evankelioimiseen, koska se on keskeistä siinä ymmärryksessä, joka meillä on Jumalasta, Raamatusta, kirkosta, ihmiskunnan historiasta ja lopullisesta tulevaisuudesta. Raamattu ilmoittaa meille Jumalan suunnitelman, jonka mukaan hän aikoo tuoda kaiken taivaassa ja maassa ykseyteen, Kristuksen alaiseksi, sovittaen kaikki ristin veren kautta, Jumalan kirkkauden ja armon kunniaksi. Toteuttaessaan suunnitelmaansa Jumala uudistaa synnin ja pahan turmeleman luomakunnan uudeksi luomukseksi, jossa ei enää ole syntiä tai kirousta. Jumala pitää kiinni lupauksestaan Aabrahamille ja tulee siunaamaan kaikkia kansakuntia maan päällä Jeesus Messiaan, Aabrahamin jälkeläisen, evankeliumin kautta. Jumala uudistaa lukuisiksi kansoiksi jakautuneen tuomionsa alaisen maailman uudeksi ihmiskunnaksi, joka lunastetaan kaikista heimoista, kansakunnista, kansoista ja kielistä ja kootaan ylistämään ja palvomaan Jumalaa ja Vapahtajaa. Jumala tulee voittamaan kuoleman, turmeluksen ja väkivallan, kun Kristus palaa perustamaan ikuisen elämän, oikeudenmukaisuuden ja rauhan valtakuntansa. Silloin Jumala, Immanuel, asuu meidän keskellämme ja maailmasta tulee Herramme ja hänen Kristuksensa valtakunta, jossa hän hallitsee iankaikkisesta iankaikkiseen. 53) Ef.1:9-10; Kol.1:20; 1.Moos.1-12; Ilm.21-22

a) Meidän osallistumisemme Jumalan työhön. Jumala kutsuu ihmisiä osallistumaan hänen työhönsä. Kaikkien kansakuntien keskeltä noussut kirkko on Jeesus Messiaan kautta jatkoa Vanhan testamentin Jumalan kansalle. Yhdessä sen kanssa meidät on kutsuttu Aabrahamin kautta – ja meidätkin on kutsuttu olemaan valona ja siunauksena kaikille kansakunnille. Yhdessä Jumalan kansan kanssa, meidänkin tulee lain ja profeettojen opetuksen ja muokkauksen alaisina olla pyhyyden, rakkauden ja oikeudenmukaisuuden yhteisönä synnin ja kärsimyksen maailmassa. Meidät on lunastettu ristin ja Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksen kautta ja meille on annettu Pyhän Hengen voima, jotta todistaisimme siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksen kautta. Kirkko on olemassa ylistääkseen ja kirkastaakseen Jumalaa iankaikkisesti ja osallistuakseen läpi historian Jumalan aikaansaamaan muutostyöhön. Meidän lähetystehtävämme pohjautuu kokonaan Jumalan työhön, kohdistuu koko luomakuntaan ja perustuu ristin voittoon, lunastukseen. Tällaiseen Jumalan kansaan me kuulumme, sen uskoa me tunnustamme ja sen tehtävään me osallistumme. 54) 1.Piet.2:9-12

b) Evankelioimistyön olemus. Kaiken lähetystyömme pohjana on Raamatun ilmoitus siitä, mitä Jumala on tehnyt Kristuksessa koko maailman lunastamiseksi. Meidän evankelioimistehtävänämme on viedä hyvää sanomaa kaikille kansakunnille. Työmme kohteena on koko maailma, jossa elämme, synnin ja kärsimyksen maailma, luomistyön järjestystä pilkkaava maailma, jonka keskelle Jumala lähettää meidät rakastamaan ja palvelemaan, Kristuksen tähden. Kaikessa toiminnassamme täytyy näkyä, että olemme aina koko Jumalan evankeliumin ilmoitukseen sitoutuneita sekä evankelioimistyössämme että osallistumisessamme maailman hyväksi muuten tehtävään työhön.

”Evankelioimistyö on historiallisen, raamatullisen Kristuksen julistamista Vapahtajana ja Herrana – tavoitteena taivutella ihmisiä tulemaan Hänen luokseen henkilökohtaisesti ja näin pääsemään sovintoon Jumalan kanssa… Evankelioimisen tuloksiin sisältyy kuuliaisuus Kristukselle, Hänen seurakuntansa jäseneksi tuleminen ja vastuullinen palvelu maailmassa… Me uskomme, että sekä evankeliointi että yhteiskunnallinen valveutuneisuus kuuluvat kristillisiin velvollisuuksiimme. Molemmat ovat välttämätöntä seurausta siitä, mikä on oppimme Jumalasta ja ihmisestä, osoituksia rakkaudesta lähimmäisiämme kohtaan ja kuuliaisuudesta Jeesukselle Kristukselle… Julistamamme pelastuksen tulisi muuttaa suhtautumistamme henkilökohtaisiin ja yhteiskunnallisiin velvollisuuksiimme. Usko ilman tekoja on kuollut.” 55) Lausannen julistus, luvut 4 ja 5

”Kokonaisvaltainen lähetystyö on evankeliumin julistusta ja sen osoittamista käytännössä. Se ei tarkoita sitä, että evankelioimista ja sosiaalista työtä tehtäisiin vain rinnakkain. Kokonaisvaltaisessa lähetystyössä meidän julistuksellamme on yhteiskunnallisia seuraamuksia samalla, kun se kutsuu ihmisiä rakkauteen ja katumukseen kaikilla elämän alueilla. Meidän yhteiskunnallisella osallistumisellamme on evankelioivia seurauksia todistaessamme Jeesuksen Kristuksen muutoksen tekevästä armosta. Jos emme välitä maailmasta, emme ole kuuliaisia Jumalan sanalle, joka kehottaa meitä lähtemään palvelustyöhön maailman keskelle. Jos emme ole kuuliaisia Jumalan sanalle, meillä ei ole mitään annettavaa maailmalle.”
56) The Micah Declaration on Integral Mission

Me haluamme kokosydämisesti olla mukana siinä laaja-alaisessa ja voimallisessa, kaikkia ulottuvuuksia huomioivassa lähetystehtävässä, johon Jumala kirkkoaan kutsuu.


  • Jumala kehottaa meitä tekemään tunnetuksi ilmoituksensa ja hyvän sanoman pelastavasta armostaan Jeesuksessa Kristuksessa kaikille kansakunnille. Jumala kutsuu kaikkia ihmisiä katumukseen, uskoon, kasteelle ja kuuliaiseen opetuslapseuteen.

  • Jumala kehottaa meitä heijastamaan hänen luonnettaan siinä, että me pidämme rakkaudellisesti huolta puutteenalaisista ja tuomme esiin Jumalan valtakunnan arvoja ja voimaa taistelemalla oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta ja pitämällä huolta hänen luomakunnastaan.


Vastauksena Jumalan rajattomaan rakkauteen meitä kohtaan Kristuksessa ja ylitsevuotavasta rakkaudesta häntä kohtaan, me haluamme uudelleen sitoutua, Pyhän Hengen avulla, olemaan täydellisen kuuliaisia kaikelle, mitä Jumala kehottaa, uhrautuvalla nöyryydellä, ilolla ja rohkeudella. Me uudistamme tämän liiton Herran kanssa, jota me rakastamme, koska hän on ensin rakastanut meitä.




 

Kapkaupungin sitoumuksen toisessa osassa on erityisiä kehotuksia ja päätöslausumia, joita kokous ja sen GlobaLink-osallistujat ovat laatineet.

 

 

 

 

Koko kaksiosainen julistus on saatavissa kokouksen kahdeksalla pääkielellä, ilmaiseksi ladattavana Lausannen sivustolla ja Maailman Evankelisen Allianssin sivustolla . Mikä tahansa järjestö tai kirkko voi vapaasti käyttää lopullista versioita painetussa tai digitaalisessa muodossa. Mitään lupaa ei tarvita. Liittäkää tekstiin copyright: Lausanne Movement.

 

Lisäksi keväällä 2011 julkaistiin The Didasko Files -sarja. Osoitteessa löydätte tietoja välittäjistä. Osoitteesta löydätte tämän painoksen formaatin ja tiedot julkaisuoikeuksista.

 

Kapkaupungissa

Lokakuussa 2010

Verkkoviestin julkaisujärjestelmä