Ajankohtaista
Tapahtumakalenteri
Mikä on SEA?
Miksi SEA?
SEA Facebookissa
Suomen Evankelisen Allianssin säännöt
Yhteisöjäsenyys
SEA:n hallitus
SEA:n jäsenet
Lausannen julistus
Kapkaupungin sitoumus, OSA I
Kapkaupungin sitoumus, OSA II
Kapkaupungin konferenssin loppupuhe
Kristillinen todistus moniuskontoisessa maailmassa
Liity SEA:n jäseneksi
Suomalainen usko 2017
Lähetys- ja evankeliointikoulutus
Teemavuosi
SEA:n verkostot
ALMU - muslimityö
Apologiaverkosto
Finish-urheiluverkosto
Ihmiskaupan vastainen verkosto
JUST - juutalaistyö
Kristittyjen ihmisoikeusryhmä
Lapsityön verkosto
LEV
Lähetysjohtajien verkosto
Teltantekijätyöryhmä
Rukouspäivät
Uutisarkisto
Yhteystiedot

 

 

Kapkaupungin sitoumus, OSA II

Olemme palvelijoita maailmassa: Kapkaupungin kutsu toimintaan


Esipuhe


Rakkaus ja kuuliaisuus ovat yhteen sidottuina siinä liitossa, joka meillä on Jumalan kanssa. Jumala iloitsee nähdessään meidän elämässämme uskon vaikuttamia tekoja ja rakkauden töitä, (56) sillä ”me olemme hänen tekonsa, luodut Kristuksessa Jeesuksessa, hyviä töitä varten, jotka Jumala on edeltäpäin valmistanut, että me niissä vaeltaisimme”. (57)

Koska olemme Jeesuksen Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon jäseniä, olemme halunneet kuunnella Pyhän Hengen välittämää Jumalan ääntä. Me olemme kuunnelleet hänen ääntään kirjoitetun sanan, konferenssin teemana olevan Efesolaiskirjeen sanoman kautta, ja olemme kuunnelleet Jumalan ihmisten ääniä kaikkialta maailmasta. Kokouksemme kuusi pääteemaa ovat luoneet meille kehykset, joiden puitteissa olemme tarkentaneet maailmanlaajuisen Kristuksen kirkon haasteita ja tulevaisuuden prioriteetteja, asioiden tärkeysjärjestystä. On tietysti olemassa muitakin sitoumuksia, joita Kirkon tulisi huomioida, ja prioriteetit eivät aina kaikkialla ole samoja.



  1. Kristuksen totuudesta todistaminen moniarvoisessa globalisoituneessa maailmassa


  1. Totuus ja Kristuksen persoona


Jeesus Kristus on maailmankaikkeuden totuus. Koska Jeesus on totuus, hänessä oleva totuus on (i) persoonallinen ja propositionaalinen, väitteellinen; (ii) universaalinen yhtä hyvin kuin kontekstuaalinen, yhteydestä ilmenevä; (iii) lopullinen ja samalla tämänhetkinen.


A) Koska olemme Kristuksen opetuslapsia, meitä kutsutaan olemaan totuudellisia ihmisiä.


(1) Meidän tulee elää totuudessa. Totuudessa eläminen on sitä, että me olemme Kristuksen kasvot, joiden kautta evankeliumin kirkkaus tulee näkyväksi hengellisesti sokeille. Ihmiset näkevät totuuden niiden kasvoissa, jotka elävät elämäänsä Jeesukselle, uskollisuudessa ja rakkaudessa.

(2) Meidän tulee julistaa totuutta. Yksi tärkeimmistä tehtävistämme on edelleen evankeliumin totuuden julistaminen. Tätä ei voi erottaa siitä, että pyrimme elämään totuudessa. Tekojen ja sanojen pitää kulkea yhdessä.


B) Me kehotamme seurakuntien johtajia, pastoreita ja evankelistoja julistamaan ja opettamaan koko evankeliumia niin kuin Paavalikin, kaikessa sen totuudessa ja kosmisissa ulottuvuuksissa. Meidän ei tulisi esittää evankeliumia pelkästään henkilökohtaisen pelastuksen välineenä tai parempana vaihtoehtona muille jumalille vaan Jumalan suunnitelmana koko maailmankaikkeudelle Kristuksen kautta. Ihmiset saattavat tulla Kristuksen luokse saadakseen apua henkilökohtaisiin ongelmiinsa mutta jäävät hänen luokseen vain jos ymmärtävät, että hän on totuus.


  1. Totuus ja moniarvoisuuden haaste


Kulttuurillinen ja uskonnollinen moniarvoisuus on ollut todellisuutta Aasiassa, ja sen kanssa on opittu elämään jo vuosisatojen ajan. Kaikki uskontokunnat vakuuttavat, että heidän tiensä on totuuden tie. Useimmat pyrkivät kunnioittamaan toisten ryhmien totuusväitteitä ja pystyvät elämään rinnakkain. Postmoderni relativistinen pluralismi on kuitenkin erilaista. Tämän ideologian mukaan mitään absoluuttista tai universaalia totuutta ei voi olla olemassa. Jos totuusväitteitä suvaitaan, niitä pidetään pelkkinä kulttuuriin kuuluvina rakennelmina. Tämä asenne tyrmää loogisesti itse itsensä, kun se pitää absoluuttisena totuutena sitä, että mitään absoluuttista yhtä totuutta ei voi olla olemassa. Sellainen pluralismi, moniarvoisuus, pitää ”suvaitsevaisuutta” perimmäisenä arvona mutta voi kuitenkin saada painostavia muotoja maissa, joissa maallistuminen ja ateistiset näkemykset hallitsevat julkista keskustelua.


A) Toivomme näkevämme suurempaa sitoutumista apologeettiseen, uskoa puolustavaan vaativaan tehtävään. Tätä pitäisi toteuttaa kahdella tasolla.


(1) Meidän tulee löytää ja varustaa ja rukoillen tukea niitä, jotka voivat esiintyä julkisilla areenoilla älykkäästi puolustaessaan raamatullisia totuuksia.


(2) Me kehotamme seurakuntien johtajia ja pastoreita varustamaan kaikkia uskovia rohkeudella ja taidolla, jotta he voisivat osallistua jokapäiväisiin julkisiin keskusteluihin tuomalla esiin totuutta ja profeetallista näkemystä ja näin olemaan mukana kaikilla kulttuurin alueilla.



3. Totuus ja työympäristö


Raamattu osoittaa meille, mikä merkitys ihmisen työnteolla on osana Jumalan luomistyötä ja ihmisen elämän tarkoitusta. Jumala puhuu työnteostamme tehtävänä, jossa olemme palvelemassa häntä erilaisten kutsumustemme kautta. Kirkon ajatteluun ja toimintaan on jo kauan vaikuttanut Raamatun opetuksen vastainen työn yksioikoinen jaottelu pyhään ja maalliseen. Sellainen jaottelu on saanut meidät ajattelemaan, että vain hengellinen työ on työtä Jumalalle. Useimmat kristityt viettävät suurimman osan ajastaan niin sanotuissa maallisissa työtehtävissä, joiden he eivät katso sisältävän paljoakaan hengellistä arvoa. Mutta Jumala on kaiken elämän Herra. ”Kaikki, mitä teette, se tehkää sydämestänne, niin kuin Herralle eikä ihmisille” (58), sanoi Paavali orjille, jotka olivat pakanallisissa työpaikoissaan.


Useimmiten kristityt kohtaavat ei-kristittyjä erityisesti työpaikallaan – ja vaikka tämä olisi valtava mahdollisuus evankelioida ja jakaa tietoa, harvoilla kirkoilla on näkyä seurakuntalaisten varustamisesta tämän mahdollisuuden käyttämiseen. Me emme ole ymmärtäneet, että työ itsessään on raamatullisesti merkittävää, koska emme ole osanneet tuoda koko elämäämme ja kaikkia sen osa-alueita Kristuksen herruuden alle.


A) Me nimeämme tämän vääristyneen pyhä/maallinen-jaottelun suurimmaksi esteeksi sille, että kaikki Jumalan ihmiset olisivat osallistumassa Jumalan antamaan tehtävään. Me kutsumme kaikkia maailman kristittyjä vastustamaan tällaista epäraamatullista ajattelua ja taistelemaan sellaisen ajattelun aiheuttamia väärinkäsityksiä vastaan. Vastustamme käsitystä, jonka mukaan vain kirkon kustantama pappien ja lähettien työ olisi sitä varsinaista paikallista ja kulttuurienvälistä hengellistä työtä.

B) Me rohkaisemme kaikkia uskovia pitämään omaa päivittäistä työtään Jumalan heille antamana tehtävänä. Haastamme pastoreita ja seurakuntien johtajia tukemaan seurakuntalaisiaan heidän työtehtävässään ja näkemään sen osana Jumalan työtä heidän yhteisöissään ja työpaikoillaan, ”tehdäkseen pyhät täysin valmiiksi palveluksen työhön” kaikilla elämänsä osa-alueilla.

C) Me tarvitsemme intensiivistä työtä sen eteen, että kaikki Jumalan ihmiset voitaisiin kouluttaa koko elämää kattavaan opetuslapseuteen. Meidän elämämme, ajattelumme, työskentelymme ja puheemme tulisi perustua raamatulliseen maailmankuvaan, ja meidän tulisi nähdä jokainen paikka ja tilanne päivittäisessä elämässämme ja työympäristössämme mahdollisuutena evankeliumin sanoman eteenpäin viemiseen.

Monet kristityt, joilla on omaa ammattitaitoa eri aloilta, voivat helposti mennä paikkoihin, joihin ei evankelistoilla ja uusien seurakuntien aloittajilla ole mitään pääsyä. Se, mitä nämä ”teltantekijät” ja kaupallisilla aloilla työskentelevät tekevät, pitää nähdä paikallisten seurakuntien arvokkaana työalueena.


D) Me kehotamme seurakuntien johtajia ymmärtämään työpaikoilla tapahtuvan lähetystyön strategista merkitystä ja varustamaan ja lähettämään seurakunnan jäseniä lähetystyöntekijöinä työpaikoilleen, omiin paikallisiin yhteisöihinsä ja niihin maihin, jotka ovat suljettuja perinteiselle evankelioimistyölle.

E) Me kehotamme lähetystyön johtajia integroimaan ”teltantekijöitä” osaksi maailmanlaajuista lähetysstrategiaa.


  1. Totuus ja globalisoituneet tiedotusvälineet


Me haluamme sitoutua siihen, että tuomme esiin Kristuksen totuutta tiedotusvälineissä ja osallistumme kriittisesti ja luovasti tiedotuksen ja teknologian kehittämiseen. Tämä meidän täytyy tehdä, koska olemme Jumalan totuuden, armon, rakkauden, rauhan ja oikeudenmukaisuuden lähettiläitä.


Haluamme tuoda esiin seuraavat tärkeät tarpeet:


A) Kriittisyys tiedotuksen sisältöön:
Meidän tulee auttaa ihmisiä kehittämään kriittisyyttä tiedotusvälineiden tarjoamaa tietoa kohtaan ja opettaa heitä tunnistamaan tiedottajien viestien taustalla olevia maailmankuvia. Tiedottaminen saattaa olla neutraalia ja joskus jopa evankeliumimyönteistä. Tiedotusvälineitä käytetään kuitenkin myös pornografian, väkivallan ja ahneuden levittämiseen. Me rohkaisemme pastoreita ja kirkkoja kohtaamaan näitä aihepiirejä avoimesti ja antamaan uskoville opetusta ja ohjausta tällaisia median aiheuttamia paineita ja kiusauksia vastaan.

B) Näkyvyys mediassa:
Meidän tulisi rohkaista kristittyjä olemaan esikuvina siitä, miten kristitty voi olla mukana julkisessa uutisointityössä ja viihteellisissä ohjelmissa. Meidän tulisi myös suositella tiedotusalaa hyvänä vaihtoehtona nuorille kristityille, jotka ovat etsimässä omaa tehtäväänsä ja ammattiaan ja haluavat tuoda Kristuksen totuutta maailmalle.

C) Kristillinen mediatyö:
Meidän tulisi yhdistää luovasti perinteisiä, vanhoja ja uusia tiedotuksen keinoja, jotta olisimme selkeästi tuomassa esiin Kristuksen evankeliumia koko Raamatun maailmankuvan pohjalta.


  1. Totuus ja taide lähetystyössä


Meillä on luovuuden lahja, koska meidät on luotu Luojamme kuvaksi. Taide kaikissa muodoissaan on olennainen osa kaikkea sitä, mitä me teemme ihmisinä, ja parhaimmillaan se heijastaa jotakin Jumalan kauneudesta ja totuudesta. Taiteilijat voivat olla totuudenkertojia, ja siksi taiteenkin kautta voimme olla tuomassa esiin evankeliumin totuutta. Draama, tanssi, tarinat, musiikki ja visuaaliset kuvat voivat ilmentää vajavaisuuttamme, rikkinäisyyttämme ja voivat tuoda esiin evankeliumin toivoa siitä, että kaikki tehdään uudeksi.


Maailmanlähetyksessä taide on vielä pitkälti käyttämätön mahdollisuus. Haluamme rohkaista kristittyjä käyttämään taidetta evankeliumin eteenpäin viemisessä.


(1) Taide pitäisi tuoda takaisin uskovien yhteisöihin, ja meidän tulisi nähdä se hyödyllisenä ja arvokkaana osana kutsuamme opetuslapseuteen.


(2) Meidän tulisi tukea kristittyjä veljiämme ja siskojamme, joilla on taiteellisia lahjoja, jotta he voisivat menestyä tehtävässään.


(3) Meidän tulisi käyttää taidetta sellaisen vastaanottavaisen ympäristön luomiseen, missä voimme tutustua naapureihin ja muukalaisiin.


(4) Meidän tulisi kunnioittaa kulttuurieroja ja osoittaa vieraassa maassa ihailua ja kiinnostusta paikalliseen taiteeseen ja sen ilmaisukeinoihin.


  1. Totuus ja uudet teknologiat


Omaa vuosisataamme kutsutaan ”biotekniikan vuosisadaksi”. Tekniikka kulkee nopeasti eteenpäin kaikilla näillä uusilla aloilla, kuten biotiede, digitaalinen informatiikka, nanoteknologia, virtuaalinen todellisuus, keinoäly ja robotiikka. Tällä kehityksellä on suuria vaikutuksia kirkolle ja lähetystyölle, erityisesti kun käsitellään Raamatun ilmoitusta siitä, mitä ihmisenä oleminen merkitsee. Meidän tulee tuoda esiin aitoa kristillistä näkemystä ja myös osallistua yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, niin että teknologiaa ei käytettäisi tuhoamiseen, manipuloimiseen tai tiedon vääristelemiseen vaan ihmisyyden monipuolisempaan suojelemiseen ja toteuttamiseen – koska Jumala on luonut meidät omaksi kuvakseen. Me haluamme esittää vetoomuksen:


A) Paikallisten seurakunnan johtajien tulisi (i) rohkaista, tukea ja olla vuorovaikutuksessa niiden seurakunnan jäsenten kanssa, jotka ovat ammattinsa kautta tekemisissä tieteen, teknologian, terveydenhuollon tai yhteiskunnallisen päätöksenteon kanssa ja (ii) esittää teologisesti valveutuneille opiskelijoille, miten tärkeää olisi, että kristityt hakeutuisivat juuri näille aloille.

B) Olisi tarpeellista järjestää seminaareja, joissa käsiteltäisiin näitä aihepiirejä, jotta tulevilla seurakuntien johtajilla ja teologian opettajilla olisi kykyä esittää uuteen teknologiaan liittyvää kristilliseltä pohjalta nousevaa kritiikkiä.

C) Sekä teologien että julkishallinnossa, liiketoiminnassa, yliopistoissa ja teknisillä aloilla työskentelevien kristittyjen tulisi muodostaa kansallisia tai alueellisia pohdintaryhmiä tai kumppanuuksia, joissa käsitellään uutta teknologiaa, jotta julkiseen päätöksentekoon osattaisiin osallistua raamatullisella ja merkityksellisellä tavalla.

D) Kaikkien paikallisten kristillisten yhteisöjen tulisi kunnioittaa ihmiselämän pyhyyttä ja ainutlaatuisuutta ja siksi pitää huolta heikommista – kokonaisvaltaisesti, ottaen aina huomioon ihmisen sekä fyysiset, emotionaaliset, sosiaaliset että hengelliset tarpeet.



7. Totuus ja julkiset foorumit


Julkisen hallinnon, liikemaailman ja yliopistomaailman toisiinsa monin tavoin liittyvillä areenoilla on suuri vaikutusvalta jokaisen kansakunnan arvoihin, ja niiden kautta myös määritellään kirkon vapaus toimia yhteiskunnassa.


A) Me rohkaisemme Kristuksen seuraajia olemaan aktiivisia näillä toiminta-aloilla, sekä julkisella että yksityisellä puolella, jotta voisimme olla vaikuttamassa yhteiskunnassa hyväksytyksi tulevien arvojen muotoutumiseen ja käynnissä olevaan julkiseen keskusteluun.

Me rohkaisemme antamaan tukea sellaisille Kristus-keskeisille kouluille ja yliopistoille, jotka ovat sitoutuneet korkeatasoiseen akateemiseen opetustyöhön ja raamatulliseen totuuteen.

B) Raamattu tuomitsee korruption. Korruptio estää taloudellista kehitystä, vääristää oikeudenmukaista päätöksentekoa ja tuhoaa yhteiskunnan yhtenäisyyttä. Missään maassa ei olla täysin vapaita korruptiosta. Me haluamme haastaa kristittyjä kaikilla työpaikoilla, erityisesti nuoria yrittäjiä, etsimään keinoja, miten he voisivat olla taistelemassa tällaista vitsausta vastaan.

C) Me rohkaisemme nuoria akateemisia kristittyjä harkitsemaan uramahdollisuutta maallisessa yliopistossa, jotta he (i) opettaisivat ja (ii) olisivat kehittämässä omaa tieteenalaansa raamatullisesta maailmankuvasta käsin ja siten olisivat vaikuttamassa koko tieteenalaan. Me emme saa laiminlyödä tiedemaailmaa. (59)



  1. Kristuksen rauhan rakentajina hajanaisessa ja särkyneessä maailmassa


  1. Kristuksen tuoma rauha


Sovitukseen Jumalan kanssa kuuluu myös sovinto ihmisten kanssa. Kristus, joka on meidän rauhamme, teki rauhan ristin kautta, ja julisti rauhaa jakautuneelle maailmalle, juutalaisille ja pakanoille. Jumalan ihmisten yhteenkuuluvuus on sekä tosiasia (”hän teki molemmat yhdeksi”) että toimeksianto (”pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä”). Jumalan suunnitelman mukainen koko luomakunnan yhteen tuominen Kristuksessa tulee näkymään myös Jumalan uudessa luomakunnassa, kaikkien etnisten ryhmien yhteen tuomisessa. Jo Aabrahamille tästä annettiin lupaus, näin suuri on evankeliumin voima. (60)


Me uskomme siihen, että vaikka juutalaisten kansa tunsi hyvin Jumalan liiton ja lupaukset ja heille niitä ei tarvinnut selittää niin kuin Paavali selitti pakanoille, he kuitenkin pakanoiden tavoin tarvitsevat sovituksen Jumalan kanssa, Messiaan, Jeesuksen kautta. Mitä tulee syntiin ja pelastukseen, Paavalin mukaan ei ole erotusta juutalaisen ja pakanan välillä. Vain ristin kautta molemmilla on pääsy Isän Jumalan luo Pyhässä Hengessä. (61)


A) Siksi uskomme vakaasti siihen, että kirkon tulee julistaa hyvää uutista Jeesus Messiaasta, Herrasta ja Vapahtajasta myös juutalaisille. Roomalaiskirjeen hengessä (luvut 14–15), me kehotamme pakanakristittyjä hyväksymään messiaaniset juutalaiset, rukoilemaan heidän puolestaan ja rohkaisemaan heitä, kun he ovat todistamassa uskostaan oman kansansa keskellä.


Sovinto Jumalan ja ihmisten kanssa on myös perustana pyrkimykselle Jumalan tahdon mukaiseen oikeudenmukaisuuteen, jota ilman, niin Jumala sanoo, rauhaa ei voida saavuttaa. Todellinen ja kestävä sovinto edellyttää menneiden ja nykyisten syntien tunnistamista, katumusta Jumalan edessä, tunnustusta niille, joita on loukattu, ja anteeksiannon pyytämistä ja antamista. Kirkon on myös tavoiteltava oikeudenmukaisuutta tai joissakin tapauksissa korvaustakin niille, joita on vahingoitettu väkivallan ja sorron kautta.


B) Me haluamme hartaasti nähdä Jumalan kanssa sovitetun Kristuksen maailmanlaajuisen kirkon osoittavan käytännössä sen, että sen jäsenet ovat keskenään sovinnossa ja sitoutuneita raamatulliseen rauhantyöhön Kristuksen nimessä.


  1. Kristuksen rauha etnisissä konflikteissa


Etninen moninaisuus on Jumalan luomistyön lahjaa ja osa hänen suunnitelmaansa (62). Ihmiset ovat turmelleet tämän lahjan synnillään ja ylpeydellään, ja seurauksena on ollut hämmennystä, taistelua, väkivaltaa ja sotia kansojen välillä. Uudessa luomuksessa tämä etninen moninaisuus säilyy, kun ihmiset kaikista kansakunnista, heimoista, kansoista ja kielistä kootaan yhteen sovitettuna Jumalan kansana (63). Me tunnustamme, että emme aina ota etnistä identiteettiä vakavasti, emmekä arvosta sitä niin kuin Raamattu sitä arvostaa, luomisessa ja lunastuksessa. Emme aina kunnioita toisten etnistä identiteettiä, emmekä huomaa, miten syviä haavoja tällainen pitkäaikainen laiminlyönti voi aiheuttaa.


A) Kehotamme seurakuntien pastoreita ja johtajia opettamaan raamatullista totuutta etnisestä moninaisuudesta. Meidän tulee suhtautua positiivisesti ja rohkaisevasti kaikkien seurakuntalaisten omaan etniseen identiteettiin. Mutta meidän tulee myös osoittaa, miten synti voi vääristää etnistä lojaalisuuttamme, ja siksi uskoville tulisi opettaa, että etninen identiteettimme ja siihen liittyvät lojaalisuudet ovat alisteisia sille lunastetulle identiteetille, mikä meillä on ristin kautta Kristukselle kuuluvien ihmisten joukossa.


Me tunnustamme häpeällä ja murheella sen, miten kristityt ovat olleet eri tavoin osallisena tuhoisaan ja väkivaltaiseen etniseen sortoon ja kirkko on usein ollut enimmäkseen hiljaa, vaikka sellainen sorto on ollut ilmeistä. Tällaista on tapahtunut laillistettuun rasismiin ja mustien orjuuteen, juutalaisten kansanmurhaan, apartheidiin, ”etnisiin puhdistuksiin”, kristittyjen ryhmien välisiin väkivaltaisuuksiin ja alkuperäiskansojen hävittämiseen liittyen ja myös liittyen uskonnollisten, poliittisten ja etnisten ryhmien välisiin väkivaltaisuuksiin, palestiinalaisten kärsimyksiin, kastijärjestelmän tuomaan sortoon ja kokonaisten heimojen joukkomurhiin. Ne kristityt, jotka toimillaan tai toimimattomuudellaan lisäävät maailman särkyneisyyttä, tekevät tyhjäksi todistuksen rauhan evankeliumista. Sen tähden:


B) Evankeliumin tähden me olemme murheissamme näistä tapahtumista. Kutsumme kristittyjä katumukseen siellä, missä he ovat osallistuneet etniseen väkivaltaan, epäoikeudenmukaisuuteen tai sortoon. Kutsumme kristittyjä myös katumukseen niistä monista kerroista, jolloin he ovat olleet osallisina sellaisiin kauheuksiin oman vaikenemisensa, välinpitämättömyytensä tai näennäisen puolueettomuuden tähden – tai jopa tarjoamalla teologisia oikeutuksia näille teoille.


Jos emme ole syvästi juurtuneita evankeliumiin, niin että olemme kyseenalaistamassa ja uudistamassa ihmisten maailmankuvaa ja epäoikeudenmukaisia järjestelmiä, niin pahan päivän tullessa uskollisuus kristillisille arvoille riisutaan yltämme kuin hylätty viitta ja toimimme vain omien peruslojaliteettiemme mukaisesti. Ei ole pelkästään vajavaista vaan suorastaan vaarallista, jos ihmisiä evankelioidaan mutta heitä ei johdateta opetuslapseuteen, jossa radikaalisti pyritään Kristuksen kehotusten noudattamiseen.


Me odotamme hartaasti päivää, jolloin kirkko on maailman kirkkaimmin loistava esimerkki ja esikuva etnisestä sovinnonteosta ja toimii näkyvästi rauhansovittelijana konflikteissa.


Sellainen toive, Raamattuun juurtuneena, kutsuu meitä:


C) Opettakaa ja ymmärtäkää syvällisesti evankeliumin sovitusvoimaa! Tähän liittyy sovituksen sanoman raamatullinen ymmärtäminen: Jeesus kantoi meidän syntimme ristille sovittaakseen meidät Jumalan kanssa – ja hän poisti myös vihollisuuden meidän ja muiden ihmisten väliltä ja toi sovinnon.

D) Omaksukaa sovituksen elämäntapa! Käytännössä tämä toteutuu, jos kristityt muistaisivat nämä asiat:


(1) Kristittyjen tulee antaa anteeksi vainoajille mutta silti rohkeudella puuttua ihmisiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaisuuteen;

(2) Kristittyjen tulee antaa apua ja olla vieraanvaraisia vastakkaisen puolen edustajille konfliktitilanteissa ja tehdä aloitteita väliaitojen poistamiseksi, jotta sovinto saataisiin aikaan.

(3) Kristittyjen tulee jatkaa Kristuksen todistajina väkivaltatilanteissakin. Meidän pitää olla valmiita kärsimään tai jopa kuolemaan – eikä koskaan osallistua tuhoon ja kostoon.
(4) Kristittyjen tulee konfliktien jälkeen osallistua parantavaan sovintotyöhön, niin että kirkoista tulee pakolaisille ja myös entisille vihollisille turvan ja parantumisen paikka.


E) Olkaa rauhanlähettiläitä! Me todistamme Jumalasta, joka Kristuksessa sovitti maailman itsensä kanssa. Vain Kristuksen nimessä ja hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa voiton kautta meillä on valta vastustaa pahan demonisia voimia, jotka aiheuttavat ihmisten välisiä ristiriitoja – ja hänen kauttaan meillä on myös voima välittää ihmisille hänen sovinnon tuovaa rauhaansa ja rakkauttaan.


  1. Kristuksen rauha köyhille ja sorretuille


Raamatullinen peruste sille, että haluamme sitoutua tavoittelemaan oikeudenmukaisuutta ja shalomia, rauhaa, sorretuille ja köyhille, on tiivistettynä Kapkaupungin sitoumuksessa osassa 7c. Sen perusteella me haluamme pyrkiä tehokkaampaan kristilliseen toimintaan seuraavissa asioissa:


Orjuus ja ihmiskauppa


Tällä hetkellä maailmassa on enemmän orjia (arviolta 27 miljoonaa) kuin 200 vuotta sitten, jolloin Wilberforce kävi kuuluisaa taisteluaan lopettaakseen Atlantin ylittävää orjakauppaa. Yksistään Intiassa on arvioitu olevan 15 miljoonaa lapsiorjaa. Kastijärjestelmä sortaa alempia kastiryhmiä ja eristää dalitit, kastittomat. On surullista, että monissa paikoissa kristillisessä kirkossakin on samankaltaista syrjintää. Maailmanlaajuisen kirkon pitää yksiäänisesti vastustaa tätä orjuutta, joka on maailman vanhimpia orjuuden muotoja. Jotta sellaisella maailmanlaajuisella asioihin puuttumisella olisi mitään vakuuttavuutta, kirkon pitää luopua kaikesta sen sisällä olevasta syrjinnästä.


Nykymaailmassa tapahtuu monenlaisten syiden aiheuttamaa suurta ihmisten muuttoliikettä, ja se on synnyttänyt myös ihmiskauppaa kaikilla mantereilla. Seurauksena on myös ollut naisten ja lasten joutumista seksikaupan orjiksi ja lasten hyväksikäyttöä halpatyövoimana tai sotilaina.


A) Meidän tulee kirkkona koko maailmassa nousta vastustamaan ihmiskaupan kauheuksia, puhua asiasta ja toimia niin, että profetioiden mukaisesti ”vangit vapautetaan”. Meidän pitää puuttua niihin sosiaalisiin, taloudellisiin ja poliittisiin tekijöihin, jotka edesauttavat ja pitävät yllä tätä kauppaa. Maailman orjat huutavat Kristuksen kirkolle: ”Vapauttakaa lapsemme! Vapauttakaa naisemme! Puhukaa meidän puolestamme! Näyttäkää meille se uusi ihmisyhteisö, jonka Jeesus lupasi kerran tulevaksi!”


Köyhyys


Me haluamme pitää kiinni Raamatun koko ilmoituksesta. Sana osoittaa meille, että Jumala haluaa yhteiskunnan talousjärjestelmän olevan oikeudenmukainen ja meidän tulisi kristittyinä olla rakastavia, kunnioittavia ja anteliaita köyhiä ja kärsiviä kohtaan. Me iloitsemme siitä, että tätä laaja-alaista raamatullista periaatetta on otettu nykyisissä lähetystyön suunnitelmissa entistä enemmän huomioon, aivan niin kuin se oli tärkeä jo alkukirkossa apostoli Paavalin aikana. (64)


Sen tähden:

 

B) Meidän tulisi ymmärtää, miten suuren mahdollisuuden Vuosituhannen kehitystavoitteet antavat sekä paikalliselle että maailmanlaajuiselle kirkolle. Me kutsumme kirkkoja tuomaan näitä asioita omien maidensa hallitusten tietoon ja osallistumaan sellaisten tavoitteiden – esim. Miika-haasteen (Micah Challenge) asettamien tavoitteiden saavuttamistyöhön.

C) Meillä tulisi olla rohkeutta sanoa ääneen, että maailma ei voi käsitellä eikä varsinkaan ratkaista köyhyyden ongelmaa, jollei samalla puututa myös ylenpalttisen vaurauden ja ahneuden ongelmiin. Evankeliumi haastaa kaikkialla rehottavaa kulutusmaniaa. Meidät, jotka emme palvele mammonaa vaan Jumalaa, on kutsuttu ymmärtämään, että toisten ahneus pitää yllä toisten köyhyyttä – ja sellaisesta meidän täytyy sanoutua irti. Samaan aikaan me riemuitsemme siitä, että evankeliumi kutsuu katumukseen myös rikkaita ja kutsuu heitä myös liittymään sellaisten ihmisten yhteisöihin, joissa ollaan koettu Jumalan anteeksiantavan armon kaikenmuuttava voima.


  1. Kristuksen rauha ja vammaiset


Yksi maailman suurimpia vähemmistöryhmiä on vammaisten ryhmä – heitä on arviolta 600 miljoonaa. Suurin osa vammaisista asuu vähiten kehittyneissä maissa ja on köyhistä köyhimpiä. Fyysisen tai psyykkisen heikkouden tuomat ongelmat ovat osa vammaisten päivittäistä elämää, mutta useimmat heistä saavat kokea eriarvoisuuttaan myös sosiaalisissa suhteissaan ja epäoikeudenmukaisuutta esimerkiksi yhteiskunnallisten palvelujen suhteen. Vammaisten ihmisten palveluun ja hoitoon ei kuulu ainoastaan lääkinnällinen hoito tai sosiaalinen apu – vaan meidän pitäisi olla heidän rinnallaan taistelemassa yhdessä heidän hoitajiensa ja perheidensä kanssa sen puolesta, että he saavuttaisivat tasa-arvoisuuden ja arvostuksen sekä yhteiskunnassa että kirkon piirissä. Jumala kutsuu meitä ystävyyteen, toisten kunnioittamiseen, rakkauteen ja oikeudenmukaisuuteen.


A) Meidän tulee maailmanlaajuisena kristittyjen joukkona taistella kulttuureihin pesiytyneitä stereotyyppisiä vammaisiin kohdistuvia asenteita vastaan, sillä niin kuin apostoli Paavali sanoi, ”emme enää arvioi ketään pelkästään inhimilliseltä kannalta” (65). Meidät on luotu Jumalan kuvaksi ja meillä kaikilla on lahjoja, joita me voimme käyttää Jumalan palvelemiseen. Me haluamme kristittyinä olla antajia mutta myös vastaanottajia ollessamme työyhteydessä vammaisten kanssa.

B) Me rohkaisemme kirkkoja ja lähetysjohtajia näkemään, että vammaisten parissa tehdyn työn lisäksi meidän tulisi ymmärtää, että koska vammaisetkin ovat Kristuksen ruumiin jäseniä, heilläkin voi olla Jumalan antama lähetyskutsu.

C) Meitä murehduttaa, että monille vammaisille sanotaan, että heidän vammansa ovat seurausta henkilökohtaisesta synnistä, uskon puutteesta tai haluttomuudesta parantua. Meillä on luja usko siihen, että Raamattu ei opeta tällaista universaalina totuutena (66). Sellainen väärä opetus on sielunhoidollisesti epähienotunteista ja hengellisesti lamauttavaa; se lisää syyllisyyden kuormaa ja liittää muutenkin raskaaseen vammaisuuden taakkaan vielä toivottomuutta.

D) Me haluamme tehdä seurakunnistamme paikkoja, joissa vammaisetkin voivat kokea yhteenkuuluvuutta ja tasa-arvoisuutta, ja haluamme seistä heidän rinnallaan yhteiskunnassa, taistella heidän oikeuksiensa puolesta ja vastustaa kaikkia heihin kohdistuvia ennakkoluuloja.


  1. Kristuksen rauha ja hänen kärsivä luomakuntansa


Kapkaupungin sitoumuksen osassa Uskontunnustus (7a), määritellään meidän raamatullinen Jumalan luomakuntaa koskeva mandaattimme. Kaikkien ihmisten tulisi olla Jumalan runsaan ja hyvän luomakunnan viisaita huolenpitäjiä. Meillä on Jumalan antama oikeus käyttää luontoa ihmisten hyvinvointiin ja tarpeisiin esimerkiksi viljelemällä maata, kalastamalla, kaivostyöllä, energian hankkimisella, insinööritaidoilla, rakentamalla, kaupankäynnillä ja lääketieteen keinoin. Näin tehdessämme meidän pitää Jumalan käskyn mukaan myös pitää huolta planeetastamme ja sen eläimistä, koska maailma on Jumalan, ei meidän. Me teemme tämän Jeesuksen Kristuksen tähden, hänen, joka on kaiken luomakunnan luoja, omistaja, ylläpitäjä, lunastaja ja perillinen.


Meitä murehduttaa laajalle levinnyt maailman luonnonvarojen väärinkäyttö sekä niiden ja luonnon moninaisuuden, biodiversiteetin tuhoutuminen. Ehkä suurin fyysisen maailman tämänhetkisistä ongelmista on ilmastonmuutoksen tuoma uhka. Ilmastonmuutoksen vaikutukset tulevat olemaan köyhissä maissa suurempia kuin muualla, koska juuri niissä tullaan kokemaan säiden ääri-ilmiöitä ja niillä on vähemmän keinoja sopeutua suuriin muutoksiin. Meidän tulisi nopeasti ja yhtä aikaa etsiä keinoja sekä köyhyyden että ilmastonmuutoksen tuomien ongelmien ratkaisemiseksi.


Kehotamme kaikkia maailman kristittyjä:


A) Älkää kuormittako ja tuhotko luontoa turhaan kuluttamiseen totutetuilla elintavoillanne.

B) Yrittäkää taivutella kaikin mahdollisin laillisin keinoin päättäjiä asettamaan moraalisia välttämättömyyksiä poliittisten hyötynäkökohtien yläpuolelle aina, kun ollaan päättämässä asioista, joilla voi olla vaikutusta ympäristön tuhoutumiseen tai ilmastonmuutokseen.

C) Arvostakaa ja rohkaiskaa niitä kristittyjä, (i) joilla on kutsumus olla työssä, joka liittyy maailman luonnonvaroihin, maanviljelykseen, teollisuuteen tai lääketieteeseen, ja niitä, (ii) joiden työ liittyy maailman luonnon moninaisuuden suojelemiseen ja säilyttämiseen. Heillä kaikilla on sama tavoite: palvella samaa Luojaa, kaiken antajaa ja Lunastajaa.



  1. Kristuksen rakkaudessa eläminen toisinuskovien keskellä


  1. Käskyyn ”rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi” sisältyvät myös muiden uskontojen edustajat.


Niin kuin toimme esiin Kapkaupungin Uskontunnustuksen osassa 7d, toimimme Jeesuksen Kristuksen opetuslapsina korkean kutsumuksemme mukaisesti suhtautuessamme toisten uskontojen edustajiin niin kuin lähimmäisiin, joista Raamattu puhuu. Toisinuskovat ovat Jumalan kuvaksi luotuja ihmisiä, joita Jumala rakastaa ja joiden syntien puolesta Jeesus on kuollut. Me haluamme olla kuuliaisia Kristuksen opetukselle ja osoittaa heille oikeaa lähimmäisenrakkautta. Meitä kutsutaan olemaan lempeitä (ei naiiveja), huomaavaisia (ei herkkäuskoisia) ja vaaran ymmärtäviä (ei pelon hallitsemia).


Meitä kutsutaan viemään evankeliumin hyvää sanomaa mutta ei tekemään epäkunnioittavaa käännytystyötä. Evankelioimistyön tulisi sisältää järkeviä sanomamme perusteluja, Paavalin esimerkin mukaisesti. Meidän tulisi rehellisesti ja avoimesti tuoda esiin evankeliumin sanoma ja sitten antaa kuulijoillemme täysi vapaus päättää, miten he siihen suhtautuvat. Me haluamme olla huomaavaisia ja kunnioittavia toisten uskontojen edustajia kohtaan, emmekä koskaan yritä painostaa heitä kääntymykseen (67). Käännytystyön tekeminen on yritystä pakottaa ihmisiä liittymään joukkoomme tai omaan kirkkokuntaamme ja hyväksymään uskontomme.


A) Haluamme kaikessa evankelioimistyössämme olla sitoutuneita korkeisiin eettisiin periaatteisiin. Todistuksessamme pitää näkyä lempeys, kunnioitus ja hyvä omatunto (68). Vastustamme kaikkea julistusta, joka on pakottavaa, epäeettistä, petollista tai epäkunnioittavaa.

B) Rakastavan Jumalan nimessä me kadumme sitä, että emme ole etsineet ystävyyttä muslimien, hindujen, buddhalaisten ja muiden uskontojen edustajien kanssa. Jeesuksen Hengessä me haluamme etsiä tilaisuuksia, jotta voisimme osoittaa heille rakkautta, hyvää tahtoa ja vieraanvaraisuutta.

C) Totuuden Jumalan nimessä me (i) haluamme pitää kiinni sellaisesta periaatteesta, että emme koskaan levitä valheita tai pilakuvia heidän uskostaan, ja (ii) vastustamme kaikkea rotuun liittyvää ennakkoluuloisuutta ja vihaa, jota levitetään mediassa ja poliittisessa retoriikassa.

D) Rauhan Jumalan nimessä kieltäydymme kaikesta väkivallasta ja kostosta eriuskoisia kohtaan – silloinkin kun itse joudumme väkivallan kohteiksi.

E) Olemme vahvasti sitä mieltä, että eriuskoisten kanssa on käytävä vuoropuhelua, aivan niin kuin Paavalikin kävi keskusteluja juutalaisten ja pakanoiden kanssa synagogissa ja julkisilla areenoilla. Sellainen vuoropuhelu on tärkeä osa kristillistä lähetystehtäväämme. Samalla kun olemme vakuuttuneita Kristuksen ainutlaatuisuudesta ja evankeliumin totuudesta, meidän tulee myös osata kunnioittavasti kuunnella toisten mielipiteitä.


  1. Kristuksen rakkaus kutsuu meitä kärsimään ja olemaan valmiita vaikka kuolemaan evankeliumin tähden


Apostoleille ja Vanhan testamentin profeetoille kärsimys oli joissakin tilanteissa välttämätön osa elämää – samoin me voimme joutua kärsimään todistaessamme Kristuksesta (69). Kärsimykseen suostuminen voi olla lähetystehtävämme aitouden koetinkivi. Jumala voi käyttää kärsimystä, vainoa ja marttyyriutta edistääkseen evankeliumin asiaa. ”Marttyyrius on sellainen todistuksen muoto, jota Kristus on luvannut aivan erityisesti arvostaa.” (70)


Monien mukavuuksien ja vaurauden keskellä elävien kristittyjen tulisi uudelleen kuulla Kristuksen kutsu kärsimykseen hänen vuokseen. Monet muut kristityt joutuvat elämään vihamielisen uskonnollisen kulttuurin keskellä ja maksavat uskostaan ja todistuksestaan hintaa kärsimyksellään. He ovat saattaneet nähdä rakkaittensa kuolevan uskonsa tähden tai ovat joutuneet kidutettaviksi tai vainotuiksi uskollisen kuuliaisuutensa tähden – ja ovat silti jatkaneet rakkauden osoittamista vainoojilleen.

A) Me olemme kuulleet ja muistamme kyynelin ja rukouksin niiden kristittyjen todistuksia, jotka ovat kärsineet ja yhä kärsivät evankeliumin tähden. Me anomme, heidän rinnallaan, että osaisimme rakastaa vihollisiamme Jeesuksen kehotuksen mukaisesti. Rukoilemme, että evankeliumi kantaisi hedelmää sellaisissa paikoissa, jotka ovat vihamielisiä hyvän sanoman tuojia kohtaan. Surressamme kärsivien sisariemme ja veljiemme kohtaloa muistamme Jumalan suurta surua niistä ihmisistä, jotka vastustavat ja hylkäävät hänen rakkautensa, hänen evankeliuminsa ja hänen palvelijansa. Rukoilemme hartaasti, että he katuisivat, saisivat anteeksiannon ja löytäisivät sovituksen riemun ja rauhan Jumalan kanssa.


  1. Rakkauden teot ovat armon evankeliumin ilmaus ja suositus


”Me olemme Kristuksen tuoksu” (71). Meidän kutsumuksemme on elää ja palvella sellaisessa Jumalan armon täyteydessä, että eriuskoiset voisivat tuntea Kristuksen tuoksun ja päästä maistamaan, että Jumala on hyvä. Meidän tulee Jumalan rakkaudella näyttää, miten evankeliumi on kiinnostava ja puoleensavetävä kaikkien kulttuurien ja uskontojen keskellä. Kun kristityt rakastavat eriuskoisia elämänsä ja palvelutehtäviensä kautta, he ovat osoittamassa Jumalan armon suurta muutosvoimaa.


Monissa ”kunniakulttuureissa”, joissa häpeä ja kosto ovat osa uskonnon lakihenkisyyttä, ”armo” on täysin vieras käsite. Monelle tällaisessa kulttuurissa elävälle Jumalan itsensä uhraava, haavoittumaan suostuva rakkaus tuntuu mahdottomalta, vieraalta ja jopa vastenmieliseltä. Tällaisten kulttuurien keskellä armo on kuin vieras maku, johon täytyy tottua pienin erin – kun on tarpeeksi nälkäinen sitä ensin maistaakseen. Kristuksen tuoksu tarttuu kaikkiin, joihin hänen seuraajansa ovat yhteydessä.


A) Odotamme hartaasti, että Jumala nostaisi esiin enemmän armon miehiä ja naisia, jotka sitoutuisivat pitkäaikaiseen asumiseen, rakastamiseen ja palvelutyöhön sellaisissa paikoissa, joissa kristityn on vaikea elää muiden uskontojen vallan tähden. Rukoilemme, että he voisivat olla tuomassa Jeesuksen Kristuksen tuoksua kulttuureihin, joissa evankeliumin sanomasta kertominen on vaikeaa ja vaarallista. Tähän tarvitaan joskus koko elämän kestävää kärsivällisyyttä ja sitkeyttä – joskus hengen uhraamista.


  1. Opetuslapseuden moninaisuuden kunnioittaminen on rakkautta


Monien uskontojen valta-alueiden keskellä on pieniä kristillisiä sisäpiirejä. Piireihin kuuluvat ihmiset seuraavat Jeesusta Jumalanaan ja Pelastajanaan. He kokoontuvat yhteen pienissä piireissä, opettavat Raamattua ja rukoilevat Jeesuksen nimessä – ja kuitenkin jatkavat sosiaalista ja kulttuurista elämäänsä omassa paikallisessa yhteisössään, joskus jopa osallistuen joihinkin uskonnollisiin ei-kristillisiin menoihin.

Tämä on hyvin monitahoinen ilmiö, ja siihen on monenlaisia toisistaan paljonkin poikkeavia suhtautumistapoja. Jotkut suosittelevat sellaisiin piireihin liittymistä, toiset varoittavat synkretismistä. Synkretismi on vaarana meille kristityille kaikkialla maailmassa, koska elämme Kristuksen todistajina erilaisten kulttuurien ja uskontojen keskellä. Meidän pitäisi välttää pikaisia päätelmiä siitä, onko uudenlainen käytäntö (i) käyttökelpoinen lähetysstrategia tai (ii) onko se kokonaan tuomittava. Meillä tulisi olla kuuntelukykyä ja aiheeseen liittyvää tietoa ja harkintaa.


A) Meidän tulisi olla niin kuin Barnabas, joka saapuessaan Antiokiaan ”näki Jumalan armon” ja ”iloitsi ja kehotti kaikkia vakaalla sydämellä pysymään Herrassa” (72).
Kehotamme kaikkia tällaisista asioista huolissaan olevia:

  1. Pitäkää johtoajatuksenanne apostolista päätöstä ja käytäntöä: ”Ei tule rasittaa niitä, jotka pakanuudesta kääntyvät Jumalan puoleen.” (73)

  2. Osoittakaa nöyryyttä, kärsivällisyyttä ja armollisuutta ja antakaa tilaa erilaisille näkökannoille. Käykää rauhallisia keskusteluja ilman toinen toistenne tuomitsemista. (74)


  1. Eri puolille hajaantuneiden kansojen tavoittaminen on rakkautta


Ihmiset muuttavat paikasta toiseen enemmän kuin koskaan aikaisemmin. Massiivinen maasta toiseen muutto on yksi aikamme ilmiöitä. On arvioitu, että tällä hetkellä 200 miljoonaa ihmistä elää vapaaehtoisesti tai vasten tahtoaan jossakin muualla kuin kotimaassaan. Puhuttaessa tällaisesta minkä tahansa syyn aiheuttamasta maastamuutosta, ilmiöstä käytetään yleensä termiä diaspora.


On olemassa suuria uskonnollisia ryhmiä, myös kristittyjen ryhmiä, jotka elävät vieraassa maassa diasporassa. Jotkut ovat lähteneet hakemaan työtä, toiset ovat lähteneet liikkeelle sodan tai luonnonkatastrofien tähden, on pakolaisia ja turvapaikan hakijoita, etnisten puhdistusten uhreja, on niitä, jotka pakenevat väkivaltaa ja uskonnollista vainoa, on kuivuuden, tulvien tai sodan aiheuttaman nälänhädän tähden pakenevia ja maaseudun köyhyydestä kaupunkiin lähteneiden joukkoja. Me uskomme, että tämänhetkinen suuri muuttoliike on osa Jumalan suurta suunnitelmaa – vaikka emme halua missään nimessä ummistaa silmiämme tähän liikehdintään liittyvältä inhimilliseltä kärsimykseltä. (75)


A) Haluamme rohkaista kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajia tiedostamaan ja reagoimaan kaikkiin niihin mahdollisuuksiin, joita maailmanlaajuinen muuttoliike tuo tullessaan. Tämä pitäisi ottaa huomioon strategisessa suunnittelussa, täsmennetyssä koulutuksessa ja resurssien käytössä ja näiden ihmisten luo lähtevien työntekijöiden tukemisessa.

B) Rohkaisemme kristittyjä osoittamaan Kristuksen rakkautta sanoin ja teoin, osoittamaan Raamatun kehotuksen mukaisesti rakkautta muukalaisille, puolustamaan maahanmuuttajien asemaa, vierailemaan vankiloissa, harjoittamaan vieraanvaraisuutta, rakentamaan ystävyyssuhteita, kutsumaan ihmisiä kotiinsa ja antamaan apua ja palveluksia erilaisista uskonnollisista taustoista tulevia maahanmuuttajayhteisöjä kohtaan. (76)

C) Rohkaisemme maahanmuuttajakristittyjä, jotka itse ovat diasporassa, näkemään Jumalan johdatuksen sellaisessakin tilanteessa, mitä he eivät itse ole valinneet, ja näkemään, että heidän tulee olla Kristuksen todistajia uudessa kotimaassaan ja etsiä sen maan parasta (77). Jos uudessa kotimaassa on kristillisiä kirkkoja, kehotamme näitä kirkkoja ja maahanmuuttajia kuuntelemaan toisiaan ja oppimaan toisiltaan ja toimimaan yhdessä yhteisen maansa asukkaiden tavoittamiseksi evankeliumin sanomalla.


  1. Uskonnonvapauden tavoitteleminen kaikille on rakkautta


Vainoa kohdatessamme joudumme kulkemaan ristin tietä, mutta saamme silti taistella ihmisoikeuksien ja uskonnonvapauden puolesta. Vaikka suostumme henkilökohtaisesti kärsimään ja menettämään oikeuksiamme Kristuksen tähden, voimme silti olla ajamassa voimakkaasti niiden asiaa, joille ei ole annettu mahdollisuutta tuoda mielipiteitään julki ja joiden ihmisoikeuksia poljetaan. Meidän ei tarvitse kannattaa toisten ihmisten uskonnollisia totuusväittämiä, vaikka puolustamme heidän ihmisoikeuksiaan ja oikeuttaan uskonnonvapauteen. Voimme taistella yleisen uskonnonvapauden puolesta pitämättä muiden uskomuksia totena.


A) Taistelkaamme yleisen uskonnonvapauden puolesta. Meidän tulee tuoda tätä asiaa päättäjien tietoisuuteen ja taistella kaikkien vainottujen puolesta, ovat he sitten kristittyjä tai ei.

B) Raamattu opettaa meille, millainen on hyvä kansalainen: meidän tulee etsiä sen maan etua, missä asumme, kunnioittaa ja rukoilla niiden puolesta, jotka ovat vallassa, maksaa veroja, tehdä hyvää ja pyrkiä rauhalliseen ja hiljaiseen elämään. Kristittyinä meidän tulee olla alamaisia yhteiskunnan auktoriteeteille, kunhan meitä ei käsketä tekemään jotain, mitä Jumala kieltää, tai meitä kielletään tekemästä jotain, mihin Jumala meitä kehottaa. Jos valtio pakottaa meidät valitsemaan, ketä tottelemme, sitä vai Jumalaa, meidän täytyy totella Jumalaa, koska olemme valinneet Jeesuksen Kristuksen Herraksemme. (78)


Yrittäessämme oikeutetusti tavoitella uskonnonvapautta kaikille ihmisille, hartain toiveemme on, että kaikki ihmiset tulisivat tuntemaan Herran Jeesuksen Kristuksen, uskoisivat häneen, pelastuisivat ja astuisivat sisälle Jumalan valtakuntaan.



  1. Kristuksen tahto maailman evankelioimistyössä


  1. Saavuttamattomat ja laiminlyödyt


Jumala haluaa, että kaikki kansat saisivat kuulla hänen rakkaudestaan ja pelastustyöstään Jeesuksen Kristuksen kautta. Tunnustamme murheella ja häpeällä, että eri puolilla maailmaa on vielä tuhansia kansanryhmiä, joita ei ole tavoitettu evankeliumin sanomalla. Nämä kansat ovat saavuttamattomia, heidän keskuudessaan ei tiettävästi ole vielä ainuttakaan kristittyä tai kirkkoa. Monet näistä kansanryhmistä ovat myös laiminlyötyjä siinä mielessä, että mikään kirkko tai lähetysjärjestö ei edes yritä viedä evankeliumin ilosanomaa heidän keskuuteensa.


Kirkon materiaalisista ja inhimillisistä resursseista käytetään vain äärimmäisen vähäinen prosentti näiden tavoittamattomien saavuttamiseksi. Nämä kansanryhmät eivät esitä meille kutsua tulla kertomaan heille hyvää sanomaa, koska he eivät tiedä mitään sen olemassaolosta. Se, että tällaisia kansoja vielä on, vaikka Jeesus lähetyskäskyssään kehotti meitä viemään sanomaa kaikille kansoille, on meille häpeä, osoitus tottelemattomuudestamme, hengellinen epäoikeudenmukaisuus – ja myös hiljainen ”kutsu Makedoniasta”.


Nouskaamme esiin maailmanlaajuisena kirkkona:


A) Meidän tulisi yhdessä katua sokeuttamme, sitä, että emme ole nähneet, miten nämä tavoittamattomat ihmiset kipeästi ja kiireellisesti ovat evankeliumin sanoman tarpeessa.

B) Meidän tulee uudelleen sitoutua tähän tehtävään: viedä evankeliumia niille, jotka eivät vielä koskaan ole sitä kuulleet. Meidän tulee pyrkiä ymmärtämään heidän kieltään ja kulttuuriaan, elää evankeliumia todeksi heidän keskellään, Jumalan rakkaudessa, uhrautuvalla palvelutyöllä, välittää Herran Jeesuksen Kristuksen valoa ja totuutta sanoin ja teoin, jotta hekin Pyhän Hengen voiman kautta pääsisivät riemuitsemaan Jumalan suuresta armosta.

C) Meidän tulee tehdä kaikkemme, ettei missään päin maailmaa olisi pulaa Raamatuista, koska ilman Raamattuja on vaikeaa tehdä evankelioimistyötä.

  1. Meidän täytyy kiirehtiä Raamatun kääntämistä niille kielille, joiden puhujilla ei vielä ole mitään osaa Jumalan sanasta omalla kielellään.

  2. Meidän tulee tuottaa Jumalan sanaa myös kuunneltavaan muotoon (Ks. alla mainitut oraaliset kulttuuriryhmät).


D) Meidän tulee tehdä kaikkemme, että kirkoissa todella tunnetaan Jumalan sanaa, sillä ilman sitä ei voida opettaa opetuslapseutta ja Kristuksen kaltaisuutta.

  1. Haluamme, että koko Jumalan maailmanlaajuinen kirkko uudelleen tajuaisi, että Raamatun opettaminen on äärimmäisen tärkeää, jotta kirkko voisi päästä eteenpäin, kehittyä ja kasvaa tiedoissa ja taidoissa ja vahvistua yhtenäisyydessä (79). Me iloitsemme kaikista niistä lahjoista, joita Kristus on antanut seurakuntia opettaville pastoreille. Haluamme huomioida, rohkaista, kouluttaa ja tukea heitä heidän opetus- ja saarnavirassaan. Näin tehdessämme haluamme kuitenkin hylätä sellaisen pappisvaltaisuusajattelun, jonka mukaan Jumalan sanaa voivat julistaa vain muutamat palkalliset ammattilaiset ja vain kirkon saarnastuolista. Monet miehet ja naiset, joilla on selvästi pastoraalisia ja opettamisen lahjoja, voivat käyttää lahjojaan epävirallisesti ja kirkollisten valtarakenteiden ulkopuolella, Jumalan Hengen siunauksella. Heidätkin pitää huomioida, heitä pitää rohkaista ja kouluttaa, jotta he voisivat opettaa Jumalan sanaa taidolla.

  2. Meidän tulee opettaa Raamatun lukemisen taitoja myös tälle nykyiselle sukupolvelle, jolle kirjat ovat vieraampia kuin digitaaliset tiedotusvälineet. Meidän pitää löytää digitaalisia keinoja Raamatun tutkimiseen johdattelevaan opiskeluun samanlaisella tutkimussyvyydellä, mihin tähän asti on voitu päästä vain perinteisillä tavoilla.


E) Pitäkäämme evankeliointityö kaiken monitahoisen lähetystyömme keskuksessa, samoin kuin evankeliumi on kaiken raamatullisesti merkittävän lähetystyön lähde, sisältö ja auktoriteetti. Kaiken, mitä teemme, tulisi ilmentää ja julistaa Jumalan armoa ja rakkautta ja hänen pelastustyötään Jeesuksen Kristuksen kautta.


  1. Suulliset kulttuurit


Suurin osa maailman väestöstä kuuluu sellaisiin oraalisiin, suullisiin, kulttuureihin, missä asioita ei opita kirjoitetun sanan kautta – ja yli puolet heistä kuuluu yllä mainittuun saavuttamattomien ryhmään. Näiden joukossa on arviolta 350 miljoonaa ihmistä, joilla ei ole sanaakaan Jumalan pyhistä kirjoituksista omalla kielellään. Näiden täysin suullisten kulttuurien lisäksi on olemassa monia kulttuureita, joissa ollaan teknisesti lukutaitoisia, mutta mieluummin kommunikoidaan suullisin keinoin. Tällaisten kulttuurien keskellä oppiminen tapahtuu usein visuaalisten ja suullisten keinojen kautta.


Me haluamme ottaa tällaiset kulttuurit huomioon:


A) Haluamme käyttää suullisia opetusmetodeja ja opetuslapseus-koulutusohjelmia myös lukutaitoisten uskovien parissa.

B) Haluamme mahdollisimman pian tuottaa Raamatun tarinoita äänikirjoina sekä kokonaan tavoittamattomille että muuten laiminlyödyille kansanryhmille.

C) Haluamme rohkaista lähetysjärjestöjä kehittämään suullisia strategioita: evankelioimiseen tarkoitettujen äänitettyjen Raamatun tarinoiden levittämistä, opetuslapseus- ja johtajakoulutusta suullisessa muodossa, niin että pioneerievankelistat ja seurakuntien perustajat voisivat heti käyttää näitä. On paljon hedelmällisiä oraalisia ja visuaalisia kommunikoinnin keinoja, joiden avulla voitaisiin kertoa koko Raamatun pelastussanoma, tarinoiden, tanssin, taiteiden, runouden, laulujen ja draaman kautta.

D) Haluamme rohkaista maapallon eteläisiä maita tavoittamaan saavuttamattomia kansanryhmiä omilla alueillaan sellaisten suullisten keinojen avulla, jotka sopivat juuri näiden ihmisten elämänpiiriin.

E) Haluamme rohkaista seurakuntia järjestämään seminaareja, joissa koulutetaan pastoreita ja lähetystyöntekijöitä käyttämään suullisia opetus- ja julistusmetodeja.


  1. Kristus-keskeiset johtajat


Monilla alueilla kirkko kasvaa nopeasti, mutta ihmisten usko voi jäädä heikoksi ja pinnalliseksi, koska johtajat eivät ole opetuslapseuteen koulutettuja ja saattavat käyttää asemaansa maallisen vallan, korkean aseman tai henkilökohtaisen vaurastumisen tavoittelemiseen. Tämän seurauksena Jumalan ihmiset kärsivät, Kristusta häväistään ja todellinen evankeliumin työ tehdään tyhjäksi. Yleensä asian ratkaisemiseksi ehdotetaan johtajakoulutusta. Sellaista koulutusta on paljonkin tarjolla, mutta ongelmat eivät ole hävinneet, johtuen ainakin kahdesta syystä:


Ensinnäkin, johtajia ei voi kouluttaa olemaan pyhiä ja Kristuksen kaltaisia – sellaista tavoitetta ei saavuteta opetuksen kautta. Raamatullisesti johtajiksi voidaan asettaa vain niitä, jotka elämässään osoittavat olevansa hengellisesti kypsiä Jeesuksen opetuslapsia (80). Me saatamme kohdata monia jo johtavassa asemassa olevia hengellisiä julistajia, jotka eivät ole itse päässeet pitkällekään opetuslapseudessa. Heille on annettava johtajakoulutuksessa opetusta opetuslapseuden perusteista. Voisimme väittää, että maailmanlaajuisen kirkon hidas kasvu ja sen monet maailmalliset johtajat, joissa ei näy Kristuksen kaltaisuutta, ovat tuloksena monien sukupolvien ajan jatkuneesta supistetun evankeliumin julistamisesta ja opetuslapseuskoulutuksen laiminlyömisestä. Ratkaisu johtajuusongelmiin ei ole johtajuuskoulutuksen lisäämisessä vaan opetuslapseuskoulutuksessa. Johtajien pitää ensin itse oppia olemaan Jeesuksen opetuslapsia.


Toiseksi, jotkut johtajuuskoulutusohjelmat keskittyvät opetuspaketteihin, tekniikoihin ja taitoihin, eikä niissä puhuta mitään hengellisen johtajan ominaispiirteistä. Kristityn johtajan tulee olla Kristuksen kaltainen, hänen pitää olla palveluhenkinen, nöyrä, vilpitön, puhdas, ei ahne, hänen tulee olla paljon rukoileva, Jumalan Hengestä riippuvainen ja syvästi ihmisiä rakastava. Lisäksi Paavali lisää vielä yhden tärkeän ominaisuuden, joka johtajilla pitäisi olla ja joka johtajakoulutuksessa usein jätetään mainitsematta: johtajan pitää osata opettaa Jumalan sanaa. Johtajan pitää osata opettaa Raamattua, jotta hän voisi kouluttaa ihmisiä Jeesuksen opetuslapseuteen – siksi tämän opetustaidon puuttuminen on äärimmäisen vakava ongelma tämän päivän kirkossa.


A) Me toivomme, että opetuslapseuskoulutukseen kiinnitettäisiin erityishuomiota, niin että uusia uskovia opetettaisiin ja ravittaisiin. Vain tällä tavalla ne, joita Jumala on kutsunut ja antaa seurakunnille johtajiksi, voivat ensin itse saavuttaa raamatullisen uskon kypsyyden ja seurakunnan palvelijan asenteen.

B) Haluamme uudelleen sitoutua rukoilemaan johtajiemme puolesta. Me anomme Jumalalta lisää johtajia, jotka ovat uskollisia ja kuuliaisia Raamatulle, ja rukoilemme heille suojelusta ja rohkeutta. Rukouksemme on, että Jumala nuhtelisi, siirtäisi pois tai toisi katumukseen johtajia, jotka tuottavat häpeää hänen nimelleen ja evankeliumille. Rukoilemme myös, että Jumala nostaisi esiin uuden opetuslapseksi koulutetun palvelija-johtajien sukupolven, jonka korkeimpana tavoitteena on tuntea Kristus ja olla niin kuin hän.

C) Niiden, jotka ovat johtajia, tulee myöntää oma erehtyväisyytensä ja hyväksyä oma tilivelvollisuutensa seurakunnan edessä. Me rohkaisemme seurakuntia perustamaan vastuuryhmiä, joille johtajat ovat tilivelvollisia.

D) Me rohkaisemme järjestämään seminaareja seurakuntien johtajille. Johtajuuskoulutuksen ohjelmissa ei tulisi keskittyä pelkästään tiedon jakamiseen ja arvioimiseen vaan enemmänkin hengelliseen kasvuun ja johtajalle tärkeiden ominaisuuksien kehittämiseen. Me iloitsemme suuresti niistä, jotka jo toimivat näin ja osaavat johtajuuskoulutuksessa ottaa huomioon ihmisen koko persoonan.


  1. Suurkaupungit


Kaupungit ovat erityisen tärkeitä ihmiskunnan tulevaisuudelle ja suurimmalle osalle maailman evankelioimistyötä. Puolet ihmiskunnasta asuu suurkaupungeissa. Kaupungeista löytyy suurin osa seuraavien ryhmien edustajista: (i) uuden sukupolven nuoret; (ii) useimmat saavuttamattomat pois kotiseudultaan lähteneet ihmiset; (iii) kulttuurin muovaajat; (iv) köyhistä köyhimmät.


A) Me ymmärrämme, että aikamme massiivinen kaupungistuminen on osa Jumalan suunnitelmaa, ja siksi kehotamme kirkon johtajia kaikkialla maailmassa vastaamaan tähän haasteeseen kiinnittämällä erityistä huomiota kaupunkimissioiden järjestämiseen. Meidän tulee rakastaa kaupunkejamme niin kuin Jumalakin niitä rakastaa, pyhällä tarkkaavaisuudella ja Kristuksen myötätunnolla ja totella hänen käskyään ”harrastakaa sen kaupungin menestystä, johon minä olen teidät siirtänyt”, missä sitten asummekin. Me haluamme etsiä tilanteisiin sopivia ja joustavia lähetystyön muotoja, jotta osaisimme oikealla tavalla ottaa huomioon kaupunkiolosuhteet.


  1. Lapset


Kaikki lapset kuuluvat riskiryhmään. Maailmassamme on kaksi miljardia lasta, joista puolet elää köyhyyden keskellä. Riskiryhmässä ovat myös vaurauden keskellä elävät lapset, sillä vaikka heillä on kaikki, mitä ulkonaiseen elämiseen tarvitaan, heiltä saattaa puuttua elämisen tarkoitus.


Lapset ja nuoret eivät ole vain huomisen vaan tämän päivän seurakuntaa. Nuorilla on paljon mahdollisuuksia olla aktiivisia Jumalan työn tekijöitä. He muodostavat valtavan käyttämättömien vaikuttajien joukon, jolla on herkkyyttä kuulla Jumalan ääntä ja halukkuutta lähteä liikkeelle. Iloitsemme kaikesta menestyksekkäästä työstä, jota tehdään lapsien keskellä ja lapsien kanssa, ja toivoisimme sellaisten työmuotojen lisääntyvän seurakunnissa, koska tarve on suuri. Raamattu todistaa meille, että Jumala voi käyttää lapsia ja nuoria, heidän rukouksiaan, oivalluksiaan, sanojaan ja aloitteitaan sydänten muuttamisessa. He edustavat ”uutta energiaa”, joka muuttaa maailman. Kuunnelkaamme, älkäämme vaientako heidän lapsenomaista hengellisyyttään aikuisen rationaalisilla mielipiteillä.


Haluamme sitoutua huomioimaan lapsia.


A) Haluamme ottaa lapset vakavasti, pysähtyä miettimään Raamattua ja teologista tutkimusta sellaisella tavalla, joka huomioi Jumalan rakkauden lapsiin ja hänen tarkoituksensa toteutumisen heidän elämässään. Miten syvä sanoma Jeesuksella olikaan, kun hän yllättäen ”asetti lapsen heidän keskellensä”! Tutkiessamme Jeesuksen teologiaa ja tehtävää meidän tulisi osata ymmärtää, miten merkityksellinen tämä opetus oli. (81)

B) Haluamme maailmanlaajuisesti kouluttaa kristittyjä tekemään lapsityötä ja varata siihen tarvittavia resursseja, tehdä, mikäli mahdollista, yhteistyötä perheiden ja yhteisöjen kanssa vakuuttuneina siitä, että kokonaisvaltainen evankelioimistyö, jonka kohteena ja myöhemmin kanavana on lasten tämänhetkinen sukupolvi, on elintärkeä osa koko maailman evankelioimista.

C) Haluamme paljastaa ja aktiivisesti vastustaa kaikkea lasten hyväksikäyttöä, lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, riistoa, orjuuttamista, kauppaa, prostituutiota, sukupuoleen ja etniseen taustaan liittyvää syrjintää, mainonnan kohdistumista heihin ja tahallista laiminlyöntiä.


  1. Rukous


Kaikkien tärkeiden asioiden keskellä, sitoutukaamme uudelleen rukoukseen. Rukous on kutsu, käsky ja lahja. Rukous on välttämätön perusta työllemme ja myös lähteenä kaikelle, mitä tehtävässämme tarvitsemme.


A) Rukoilemme kaikki yhdessä, keskittyen, kestäväisyydellä ja Raamatun tuntemuksen tuomalla selkeydellä:


(1) Rukoilemme, että Jumala lähettäisi hänen Henkensä voimassa eläviä työntekijöitä jokaiseen maailman kolkkaan.


(2) Rukoilemme, että Jumalan Henki vetäisi puoleensa kadotettuja kaikista kansoista ja kaikista paikoista, evankeliumin totuuden julistuksen kautta ja Kristuksen rakkauden ja voiman osoittamisen kautta.


(3) Rukoilemme, että Jumalan kirkkaus tulisi näkyväksi ja Kristuksen nimi tunnetuksi ja ylistetyksi hänen omiensa persoonallisuuden, tekojen ja sanojen kautta. Me huudamme Jumalan puoleen niiden sisariemme ja veljiemme puolesta, jotka kärsivät Kristuksen nimen tähden.


(4) Rukoilemme, että Jumalan valtakunta tulisi ja että Jumalan tahto tapahtuisi niin maan päällä kuin taivaassa. Rukoilemme, että lain ja oikeuden käytössä tapahtuisi Jumalan tahto. Rukoilemme, että luonnon vastuullisessa käytössä ja hoitamisessa tapahtuisi Jumalan tahto. Jumala antakoon yhteisöillemme hänen rauhansa siunauksen.

B) Me kiitämme alati Jumalaa kaikesta siitä hänen työstään, mitä näemme kansojen keskellä, ja odotamme hartaasti sitä päivää, jolloin tämän maailman valtakunta muuttuu meidän Jumalamme ja Kristuksen valtakunnaksi.



  1. Kristuksen kirkkoa kutsutaan takaisin nöyryyteen, eheyteen ja yksinkertaisuuteen


Raamatussa käytetään sanaa vaeltaa, kun kuvataan elämäntapaamme ja päivittäistä käyttäytymistämme. Efesolaiskirjeessä Paavali puhuu seitsemän kertaa siitä, miten kristittyjen tulisi ja ei tulisi vaeltaa. (82)


  1. Te olette Jumalan uusia luomuksia, eläkää sen arvon mukaisesti (83)


Jumalan ihmiset vaeltavat joko Herran tiellä tai toisten jumalien tiellä. Raamattu osoittaa, että Jumalalle murhetta eivät tuo vain maailman kansakunnat vaan myös ne hänen luomansa ihmiset, jotka hän on kutsunut siunaamaan kansoja. Yksi maailman evankelioimisen esteitä on Jumalan omien ihmisten epäjumalanpalvelus. Olemme epäonnistuneet surkeasti, jos sen sijaan, että ohjaisimme kansakuntia palvelemaan yhtä ja ainoaa elävää Jumalaa, olemmekin itse juoksemassa niiden samojen epäjumalien perään, joita ympärillämme olevat ihmiset palvovat.


Jos kristittyjen ja ei-kristittyjen käyttäytymisen välillä ei ole mitään eroa, jos molempien keskuudessa on korruptiota ja ahneutta, moraalittomuutta, paljon avioeroja, osallistumista pakanallisiin tapoihin, rasismia, ylellistä kulutuselämää ja sosiaalisia ennakkoluuloja – silloin maailma on oikeassa todetessaan, että kristinusko ei tee mitään muutosta. Maailma katselee meitä ja näkee, jos sanomamme ei ole muuttanut meitä itseämme.


A) Me haastamme toinen toisiamme, Jumalan ihmisiä kaikkien kulttuurien keskellä, huomaamaan miten paljon olemme tiedostaen tai tiedostamattamme sidoksissa meitä ympäröivän kulttuurin piirissä olevaan epäjumalanpalvelukseen. Me rukoilemme, että voisimme saada profeetallista henkien erottamisen kykyä, jotta voisimme paljastaa sellaiset epäjumalat ja niiden läsnäolon kirkossamme, ja anomme rohkeutta katua ja sanoutua niistä irti Jeesuksen, meidän Herramme nimessä ja voimassa.

B) Koska raamatullista lähetystä ei voi olla ilman raamatullista elämää, haluamme kiireesti uudelleen sitoutua siihen, että kaikkien Kristusta tunnustavien kanssa elämme radikaalisti erilaista, ei tämän maailman mukaista elämää, niin että voisimme ”pukea päällemme uuden ihmisen, joka Jumalan mukaan on luotu totuuden vanhurskauteen ja pyhyyteen”.

  1. Vaeltakaa rakkaudessa, sanoutukaa irti seksuaalisuuden vääristymistä (84)


Jumalan luomisjärjestyksen mukaisesti avioliitto on tarkoitettu yhden miehen ja yhden naisen väliseksi uskolliseksi sitoumukseksi, jossa he tulevat yhdeksi lihaksi ja uudeksi yhteiskunnalliseksi yksiköksi, näin irtaantuen lapsuuden kodistaan. Seksuaalinen sukupuoliyhteys on sen yhdeksi lihaksi tulemisen ilmausta, ja siksi sen pitäisi kuulua vain avioliittoon. Tämä avioyhteydessä yhdeksi lihaksi tuleminen heijastaa sekä Kristuksen suhdetta kirkkoon että myös juutalaisten ja pakanoiden tulemista yhdeksi uudessa luomakunnassa. (85)


Paavali asettaa vastakkain Jumalan rakkauden puhtauden ja sen rumuuden, joka rakkaudeksi naamioituneena tulee esiin kaikenlaisissa seksuaalisissa perversioissa. Kaikenlainen vääristynyt seksuaalisuus ja seksuaaliset suhteet ennen avioitumista tai avioliiton ulkopuolella ovat Raamatun mukaan Jumalan tahdon vastaisia, hänen siunaustaan vailla sekä luomisessa että lunastuksessa. Kaikki hyväksikäyttö ja epäjumalanpalvelus, joka liittyy häiriintyneeseen seksuaalisuuteen, tekee haittaa koko yhteiskunnalle, lisää avioeroja, perheiden hajoamista ja tuottaa äärettömän määrän yksinäisyyttä ja hyväksikäytön aiheuttamaa surua. Tämä on vakava ongelma myös kirkon sisällä, ja se aiheuttaa usein myös epäonnistumisia johtajuudessa.


Me tunnustamme, että meidän täytyy syvästi nöyrtyä ja tiedostaa omat epäonnistumisemme näiden asioiden suhteen. Haluamme nähdä, että kristityt elävät Raamatun asettamien ohjeiden mukaisesti ja sillä tavalla haastavat ympäröivää kulttuuria pohtimaan Jumalan järjestyksen viisautta.


A) Haluamme rohkaista kaikkia pastoreita:


(1) Tuokaa seurakunnassa esiin avoimempaa keskustelua seksuaalisuudesta, julistakaa hyvää sanomaa Jumalan suunnitelmasta, johon kuuluvat tasapainoiset ihmissuhteet ja perhe-elämä. Siellä, missä kristityt elävät rikkimenneiden ihmissuhteiden keskellä, tuokaa pastoraalista apua.


(2) Opettakaa selvästi, mikä on Jumalan tahto, mutta osoittakaa myös pastoraalista myötätuntoa syntisiä kohtaan, tietäen miten heikkoja me kaikki olemme seksuaalisten kiusausten ja syntien suhteen.


(3) Pyrkikää itse olemaan positiivisena esikuvana siitä, mitä on elää seksuaalisesti uskollisena raamatullisten ohjeiden mukaisesti.


B) Kirkon jäseninä haluamme sitoutua seuraaviin asioihin:


(1) Haluamme sekä kirkossa että yhteiskunnassa tehdä kaikkemme edistääksemme uskollisia avioliittoja ja tervettä perhe-elämää.


(2) Haluamme huomioida ja arvostaa niitä, jotka seurakunnissamme ovat leskiä, naimattomia tai lapsettomia, ja tuoda esille sitä, että kirkossa me olemme kaikki Kristuksen perhettä. Toivotamme kaikki tervetulleeksi ja pidämme huolta toisistamme ja kaikilla tulee olla mahdollisuus käyttää omia lahjojaan seurakunnan erilaisissa tehtävissä.


(3) Haluamme vastustaa meitä ympäröivässä kulttuurissa ilmeneviä Jumalan tahdon vastaisia seksuaalisuuden muotoja kuten pornografiaa, aviorikoksia ja vapaita sukupuolisuhteita.


(4) Haluamme pyrkiä ymmärtämään ja käsittelemään niitä syviä identiteettiin ja kokemuksiin liittyviä ongelmia, jotka ovat vetäneet joitakin ihmisiä homoseksuaalisuuteen. Haluamme kohdata heitä rakkaudella, myötätunnolla ja Kristuksen oikeudenmukaisuudella. Vastustamme kaikkia vihan muotoja, sekä sanallista että fyysistä kiusaamista ja homoseksuaalisten ihmisten syyllistämistä.


(5) Muistamme, että jos jonkun ihmisen elämäntilanne onkin vaikea, se ei ole mahdoton – Jumalan pelastava armo voi muuttaa ja uudistaa kaiken.

Hiv/aids on monissa maissa suuri ongelma. Miljoonat ihmiset ovat saaneet tartunnan, myös monet seurakuntien jäsenet ja miljoonat lapset ovat jääneet orvoiksi aidsin tähden. Jumala kutsuu meitä osoittamaan syvää rakkautta ja myötätuntoa niitä kohtaan, jotka ovat saaneet tartunnan, ja tekemään kaikkemme henkien pelastamiseksi. Uskomme, että Jeesuksen opetus ja esimerkki ja myös hänen ristinsä ja ylösnousemuksensa kautta tuleva muutosvoima on se kokonaisvaltainen evankeliumin sanoma, jota meidän tulee viedä hiv- ja aids-tartunnoista kärsivään maailmaan.


C) Me toivomme hartaasti, että kaikki pastorit olisivat esimerkkinä seksuaalisesta siveydestä ja uskollisuudesta, niin kuin Paavali meille opetti, ja että he opettaisivat selvästi ja usein siitä, että seksi kuuluu vain avioliittoon. Tätä opetusta ei tarvita vain sen tähden, että näin Raamattu selvästi opettaa, vaan myös sen tähden, että erityisesti avioliiton ulkopuoliset, jatkuvasti vaihtuvat seksisuhteet ovat yleisin syy hiv- ja aids-tartuntojen nopeaan leviämiseen useimmissa maissa.

D) Me emme halua olla mukana missään hiv- ja aids-tartunnan saaneiden ihmisten tuomitsemisessa, vihamielisyydessä heitä kohtaan, heidän leimaamisessaan tai syrjimisessään. Sellainen olisi häpeällistä Kristuksen ruumiissa, ja se olisi syntiä. Kaikki me olemme syntiä tehneet ja olemme langenneita pois Jumalan armosta; olemme pelastuneet yksin armosta ja siksi meidän tulisi olla hitaita tuomitsemaan, nopeita sopimaan ja antamaan anteeksi. Me ymmärrämme myös, surulla ja myötätunnolla, että monet ihmiset ovat saaneet tartunnan ilman omaa syytään, usein huolehtiessaan muista.

E) Vastatkaamme maailmanlaajuisena kirkkona yhdessä tähän haasteeseen Kristuksen nimessä ja Pyhän Hengen voimassa. Seisokaamme veljiemme ja sisariemme rinnalla niillä alueilla, missä ongelma on suurin, antamalla käytännön apua, myötätuntoista hoivaa (myös apua leskille ja orvoille), sosiaalista ja poliittista tukea, valistusta (erityisesti naisten tueksi) ja apua alueelle sopiviin taudin ehkäisytoimenpiteisiin. Haluamme sitoutua tällaiseen kiireelliseen ja profeetalliseen työhön osana kirkon muuta toimintaa.

 

 

  1. Vaeltakaa nöyryydessä ja hylätkää vallanhimo (86)


Ihmiset ovat langenneita ja syntisiä, ja siksi valtaa käytetään usein väärin ja toisten riistoon. Korotamme itsemme ja väitämme olevamme toisten yläpuolella sukupuolen, rodun tai sosiaalisen aseman perusteella. Paavali vastustaa tällaisia epäjumalanpalveluksen muotoja, ylpeyttä ja vallanhimoa sanomalla, että Jumalan Hengen täyttämien ihmisten tulee olla alamaisia toinen toisilleen Kristuksen tähden. Sellainen molemminpuolinen alamaisuus ja rakkaus pitäisi näkyä kristittyjen avioliitossa, perheessä ja yhteiskunnallisissa suhteissa.


A) Haluaisimme hartaasti nähdä, että kaikki kristityt aviomiehet ja vaimot, vanhemmat ja lapset, työnantajat ja työntekijät voisivat elää Raamatun opetuksen mukaan ja olisivat alamaisia toinen toisilleen ja näin kunnioittaisivat Kristusta.

B) Rohkaisemme pastoreita vakavasti keskustelemaan uskovien kanssa näistä kysymyksistä, jotta he voisivat ymmärtää ja käytännössä toteuttaa Jumalan tahdon mukaista alamaisuutta kaikissa ihmissuhteissaan. Maailmamme on täynnä ahneutta, vallanhimoa ja vallan väärinkäyttöä – Jumala kutsuu kirkkoja olemaan lempeän nöyryyden ja epäitsekkään rakkauden tyyssijoja.

C) Erityisesti haluamme kutsua kristittyjä aviomiehiä noudattamaan Paavalin opettamia vastuullisuuden periaatteita avioliitossa. Molemminpuoliseen alamaisuuteen kuuluu se, että vaimo on alamainen sellaiselle miehelle, joka rakastaa häntä, pitää hänestä huolta ja pitää esikuvanaan Kristuksen itsensä alttiiksi antavaa rakkautta kirkkoa kohtaan. Vaimon sanallinen, emotionaalinen tai fyysinen huono kohtelu on vastoin Kristuksen rakkautta, kaikissa kulttuureissa. Me emme hyväksy sellaista opetusta, että joku kulttuuriin liittyvä tapa tai erityinen Raamatun tulkinta voisi oikeuttaa vaimon hakkaamisen. Murehdimme sitä, että tällaista saattaa tapahtua tunnustavien kristittyjen keskuudessa, jopa pastorien ja johtajien kodeissa. Haluamme ehdottomasti julistaa sellaisen käyttäytymisen synniksi, jota on kaduttava ja joka on lopetettava.

 


4. Vaeltakaa vilpittömyydessä ja hylätkää menestymisen epäjumala (87)


Emme voi rakentaa totuuden Jumalan valtakuntaa epärehellisille perustuksille. Halutessamme menestystä ja tuloksia, meillä on kiusaus astua valheiden puolelle ja kertoa liioiteltuja ja muunneltuja tarinoita. Halutessamme vaeltaa valkeudessa, meidän tulee muistaa, että ”vanhurskaus ja totuus on valkeuden hedelmä”. (88)


A) Kutsumme kaikkia kirkon ja lähetystyön johtajia vastustamaan kiusauksia ja olemaan täysin totuudellisia työmme esittelyssä. Olemme epärehellisiä, jos liioittelemme työmme tuloksia katteettomilla tilastoilla tai vääntelemme totuutta saadaksemme asiat näyttämään paremmilta kuin ne ovat. Rukoilemme puhdistavaa ”rehellisyyden aaltoa” ja vääristelemisen, manipulaation ja liioittelun lopettamista. Vetoamme myös niihin, jotka rahoittavat hengellistä työtä, että he eivät vaikeuttaisi tilannetta vaatimalla mitattavissa olevia ja näkyviä tuloksia yli kohtuuden. Pyrkikäämme kaikessa vilpittömyyteen ja avoimuuteen. Tahdomme vaeltaa Jumalan valossa ja totuudessa, sillä Herra koettelee sydämet ja vilpittömyys on hänen tahtonsa mukaista. (89)



5. Vaeltakaa vaatimattomuudessa, hylätkää ahneuden epäjumala (90)


Olemme suuresti huolissamme laajalle levinneestä menestysteologisesta opetuksesta ja julistuksesta. Menestysteologialla tarkoitamme opetusta, jonka mukaan uskovilla on oikeus terveyden ja varallisuuden siunauksiin ja he voivat saavuttaa nämä siunaukset tunnustamalla uskoaan ja ”kylvämällä siemeniä” eli antamalla taloudellisia ja materiaalisia lahjoja. Menestysteologista julistusta esiintyy monissa kirkkokunnissa kaikilla mantereilla. (91)


Me uskomme Jumalan ihmeitä tekevään armoon ja voimaan, iloitsemme seurakuntien kasvusta ja sellaisesta julistustyöstä, joka johtaa ihmisiä uskomaan Jumalaan, voimalliseen ja rikkaaseen antajaan. Me uskomme Pyhän Hengen voimaan. Haluamme kuitenkin korostaa, että Jumalan ihmeellistä voimaa ei tule pitää automaattina, jota voidaan käyttää hyväksi ihmisten tekniikoilla, ihmissanoin manipuloimalla, jollakin toiminnalla, lahjoilla, esineillä tai rituaaleilla.


Raamatussa puhutaan ihmisten menestymisestä ja siellä sanotaan, että terveys ja vauraus ovat Jumalan antamaa siunausta. Näemme kuitenkin epäraamatullisena sellaisen opetuksen, että hengelliseen hyvinvointiin aina kuuluisi materiaalinen vauraus tai että vauraus aina olisi merkki Jumalan siunauksesta. Raamattu sanoo selvästi, että ihmiset saattavat saavuttaa vaurautta sorron, petoksen tai korruption kautta. Emme voi myöskään yhtyä sellaiseen näkemykseen, että köyhyys, sairaus tai varhainen kuolema olisivat aina merkkejä Jumalan kirouksesta tai johtuisivat uskon puutteesta – tai olisivat seurausta ihmisten kirouksesta. Raamattu ei tue tällaisia yksinkertaistettuja selitysmalleja.


Me uskomme, että on hyvä julistaa ja ylistää Jumalan voimaa ja voittoa, mutta olemme sitä mieltä, että menestysteologiaa julistavat vääristelevät Raamattua. Heidän oma elämäntyylinsä saattaa olla epäeettistä, ei ollenkaan Kristuksen kaltaista – usein he myös evankeliumin julistamisen sijaan tavoittelevat ihmeitä ja katumukseen kutsumisen sijasta pyytävät antamaan rahaa saarnaajien omille järjestöille. Murehdimme sitä, että monissa kirkoissa tällainen opetus aiheuttaa epätervettä hengellisyyttä ja vahingoittaa kristittyjen uskonelämää. Meille tuottaa pelkkää iloa se, että sairaita parannetaan Kristuksen nimessä ja ihmisiä vapautetaan köyhyyden ja kärsimyksen kurimuksesta. Menestysteologia ei anna mitään kestävää ratkaisua köyhyyteen, ja se vie ihmisiä harhaan, pois iankaikkisen pelastuksen sanomasta ja tiestä. Siksi sitä voidaan kutsua vääräksi evankeliumiksi. Me haluamme hylätä menestysteologian kohtuuttomat opetukset, ja pidämme niitä raamatullisen kristinuskon vastaisina.


A) Pidämme äärimmäisen tärkeänä sitä, että ne kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajat, joiden piirissä tällainen menestysteologia on suosiossa, kiinnittäisivät huomioita Jeesuksen Kristuksen opetukseen ja esimerkkiin. Meidän kaikkien tulisi tarkastella ja opettaa erityisesti niitä Raamatun tekstejä, joita usein käytetään menestysteologian tukena – tutkiskella niitä asiayhteydessään ja muihin Raamatun opetuksiin verraten. Siellä missä menestysteologiaa on opetettu köyhyyden keskellä, meidän tulisi korvata se aidolla myötäelämisellä ja toiminnalla, joka tähtää oikeudenmukaisuuteen ja köyhien elinolosuhteiden pysyvään muutokseen. Ennen kaikkea meidän pitäisi opettaa, että itsekkyyden ja ahneuden sijaan Jeesuksen opetuslapsien elämässä pitäisi olla näkyvissä itsensä uhraavaa anteliaisuutta. Haluamme edelleen yhtyä Lausannen julistuksen historialliseen vetoomukseen: pyrkikää elämään vaatimattomasti.

 

 

 

  1. Yksimielisyys ja yhteistyö Kristuksen ruumiissa


Paavali opettaa, että kristittyjen yhteys on Jumalan aikaansaamaa ja perustuu siihen, että meidät on sovitettu Jumalan ja toistemme kanssa. Tämä kaksoissovitus saatiin aikaan ristillä. Kun elämme toistemme yhteydessä ja teemme työtä yhdessä, olemme todistuksena ristin yliluonnollisesta ja kulttuurirajoja ylittävästä voimasta. Jos emme erimielisyyksiemme tähden osaa työskennellä yhdessä, silloin heikennämme sanomaamme ja tehtäväämme ja kiellämme ristin voiman.


  1. Yhteys kirkossa


Eripuraisella kirkolla ei ole sanomaa eripuraiselle maailmalle. Työmme aidon vakuuttavuuden ja tehokkuuden suurimpana esteenä on kyvyttömyys elää sovinnollisessa yhteydessä toistemme kanssa.


A) Olemme murheellisia siitä, että kirkkomme ja järjestömme ovat niin jakautuneita ja eripuraisia. Kehotamme kristittyjä tavoittelemaan armon henkeä ja olemaan kuuliaisia Paavalin kehotukselle: ”pyrkikää säilyttämään hengen yhteys rauhan yhdyssiteellä”.

B) Ymmärrämme, että syvin yhteytemme on hengellistä yhteyttä, mutta kehotamme myös ajattelemaan sitä, että lähetystyömme on voimallisempaa, jos meillä on näkyvää, käytännöllistä, maallista yhteyttä toistemme kanssa. Kehotamme kristittyjä sisariamme ja veljiämme kaikkialla maailmassa, yhteisen todistuksemme ja tehtävämme tähden, vastustamaan Kristuksen ruumiin jakautuneisuutta ja pyrkimään etsimään sovinnon polkuja ja yhtenäisyyttä aina, kun se suinkin on mahdollista.

 

 

  1. Kumppanuus maailmanlaajuisessa lähetystyössä


Kumppanuus lähetystyössä ei aina liity vain tehokkuuteen. Se on myös strateginen ja käytännöllinen osoitus siitä yhteisestä uskostamme, että meidän tulee elää alamaisina Jeesukselle Kristukselle, meidän Herrallemme. Liian usein teemme lähetystyötä sellaisilla tavoilla, jotka asettavat oman identiteettimme (etnisen, kirkkokunnallisen, teologisen jne.) etusijalle ja pääasiaksi, emmekä alista intoamme ja valintojamme Herramme ja Mestarimme tarkasteltavaksi. On tärkeää, että Kristus on uskomme kohde, mutta hänen tulisi olla myös kaiken työmme keskipiste ja hallitsija, hänen tulee hallita suunnitelmiamme, käytäntöjämme ja yhtenäisyyttämme.


Me iloitsemme uusien lähetysjärjestöjen syntymisestä, kasvusta ja voimasta eri puolilla maailmaa ja siitä, että enää ei ole vallalla asenne ”lännestä muille” (from the West to the Rest). Emme kuitenkaan hyväksy ajatusta, että lähetystyön ”viestikapulaa” siirrellään maailmanlaajuisen kirkon sisällä paikasta toiseen. Vaikka hylkäämme menneiden aikojen mahtailevan länsimaakeskeisen työtavan, tilanne ei parane, jos samaa yksioikoista periaatetta toistetaan Aasiassa, Afrikassa tai Latinalaisessa Amerikassa. Mikään etninen ryhmä, kansakunta tai maanosa ei voi väittää, että juuri se pystyy suorittamaan loppuun lähetyskäskyssä annetun tehtävän. Vain Jumala on kaikkivaltias.


A) Me haluamme, että me kaikkialta maailmasta tulevat kirkkojen ja lähetysjärjestöjen johtajat voisimme toistemme hyväksymiseen ja arvostamiseen kutsuttuina, yhtäläisin mahdollisuuksin tehdä yhteistyötä maailman evankelioimiseksi. Kristukselle alamaisina laittakaamme syrjään kaikki epäluuloisuus, kilpailu ja ylpeys ja oppikaamme niiltä, joita Jumala käyttää, silloinkin kun he eivät ole meidän maanosastamme, eivät edusta samaa teologista suuntausta kuin me, eivät kuulu omaan järjestöömme tai omaan ystäväpiiriimme.

B) Kumppanuus, yhteistyö, on muutakin kuin rahan jakamista. Epäviisas rahan jakelu usein vain hajottaa kirkkoa ja aiheuttaa korruptioita. Meidän tulisi vihdoinkin käytännössä todistaa, että kirkko ei toimi sillä yhteiskunnassa yleisellä periaatteella, että se, jolla on eniten rahaa, tekee kaikki päätökset. Meidän ei pitäisi vaatia muita käyttämään vain meille mieluisia nimiä, iskulauseita, ohjelmia, systeemejä ja metodeja. Tehkäämme työtä pohjoisen ja etelän, idän ja lännen todellisessa vastavuoroisuudessa, keskinäisessä riippuvuudessa, antaen ja saaden, sellaisella toisten kunnioittamisella ja arvostamisella, mikä osoittaa todellista ystävyyttä ja kumppanuutta yhteisessä tehtävässämme.

 

 

  1. Miehet ja naiset yhteisessä työssä


Raamatussa meille kerrotaan, että Jumala loi miehen ja naisen omaksi kuvakseen ja antoi heille oikeuden hallita maata yhdessä. Synti tuli maailmaan ja historiaan, kun mies ja nainen yhdessä kapinoivat Jumalaa vastaan. Kristuksen ristin kautta Jumala toi pelastuksen, hyväksymisen ja yhteyden sekä miehelle että naiselle. Helluntaina Jumala vuodatti profetian Henkeään kaikille, naisille niin kuin miehillekin. Naiset ja miehet ovat tasavertaisia luomisessa, synnissä, pelastuksessa ja Hengessä. (92)


Me kaikki, naiset ja miehet, perheelliset ja perheettömät, olemme velvollisia käyttämään Jumalan antamia lahjoja toisten hyväksi, Jumalan armon haltijoina, Kristuksen ylistykseksi ja kunniaksi. Siksi me kaikki olemme myös velvollisia auttamaan Jumalan ihmisiä, että he voisivat käyttää kaikkia heille annettuja lahjoja kaikilla sellaisilla palvelun alueilla, mihin Jumala kirkkoaan kutsuu (93). Me emme saa sammuttaa Henkeä halveksimalla jonkun toisen tehtävää (94). Etsiessämme tilaisuutta toimia Kristuksen ruumiin, seurakunnan, moninaisissa tehtävissä, me emme saa olla etsimässä asemaa ja vaatimassa oikeuksia, vaan meidän tulee täyttää velvollisuutemme toisten palvelemisessa niiden lahjojen avulla, joita meille on suotu.


A) Me pidämme kiinni Lausannen historiallisesta julkilausumasta: ”Me uskomme, että Hengen lahjoja on annettu kaikille Jumalan ihmisille, naisille ja miehille, ja on kaikkien edun mukaista, että he tekevät yhteistyötä maailman evankelioimisessa.” (95) Me annamme arvoa sille suunnattomalle ja uhrautuvalle työlle, mitä naiset ovat tehneet maailman evankelioimisen hyväksi, palvellen miehiä ja naisia, Raamatun ajoista nykyhetkeen asti.

B) Me tiedämme, että vilpittömästi Jumalan sanalle kuuliaisten joukossa on monenlaisia mielipiteitä. Joidenkin tulkintojen mukaan apostolinen perinne ei salli naisten opettaa tai saarnata – tai he saavat opettaa vain silloin, kun eivät ole auktoriteettiasemassa miehiin nähden. Toiset ovat sitä mieltä, että Uuden testamentin alkuseurakunnassa naiset olivat hengellisesti tasavertaisia, he käyttivät profetoimisen rakentavaa lahjaa ja toimivat kotiseurakuntien emäntinä – ja heidän mielestään tämä osoittaa, että sekä naisilla että miehillä voi olla johtamisen ja opettamisen lahja, jota heillä molemmilla on oikeus käyttää seurakuntavirassa (96). Me kehotamme niitä, joilla näihin asioihin liittyen on erilaiset mielipiteet:


(1) Hyväksykää toisenne, älkää tuomitko toisianne asioista, joista olette eri mieltä, sillä vaikka edustamme erilaisia näkemyksiä, meillä ei ole oikeutta hajottaa seurakuntaa, puhua toisista vahingollisesti tai osoittaa vihamielisyyttä toisiamme kohtaan. (97)


(2) Tutkikaa yhdessä huolellisesti kirjoituksia, ottakaa huomioon asiayhteys ja alkuperäisten kirjoittajien ja lukijoiden kulttuuri.


(3) Huomioikaa se, että siellä, missä on aitoa tuskaa, meidän pitää osoittaa myötätuntoa; missä on epäoikeudenmukaisuutta ja vilpillisyyttä, siellä meidän pitää vastustaa niitä; ja siellä, missä on Pyhän Hengen työn ilmenemisen vastustamista sisarissa tai veljissä, meidän pitää katua.


(4) Me emme saa olla maailmallisia vallan ja aseman tavoittelijoita, vaan meidän tulee miehinä ja naisina sitoutua sellaiseen hengellisen työn tekemiseen, missä heijastamme Jeesuksen Kristuksen palveluhenkeä.

C) Me rohkaisemme kirkkoja arvostamaan hurskaita naisia, jotka Paavalin kehotuksen mukaan opettavat ja neuvovat hyvään (98). Seurakuntien tulisi antaa naisille mahdollisuuksia koulutukseen, palvelustyöhön ja johtajuuteen, erityisesti siellä, missä evankeliumin sanoma poikkeaa epäoikeudenmukaisista kulttuuritraditioista. Me toivomme, että naisia ei estettäisi, kun he seuraavat Jumalan heille antamaa kutsua ja käyttävät Jumalan heille antamia lahjoja.

 

 

  1. Teologinen koulutus ja lähetystehtävä


Uusi testamentti näyttää meille, että evankeliointi ja seurakuntien aloittamistyö (apostoli Paavalin tehtävä) sekä seurakuntien hoivaaminen (Timoteuksen ja Apolloksen tehtävä) liittyvät toisiinsa. Lähetyskäskyssä puhutaan molemmista tehtävistä. Jeesus sanoo lähetyskäskyssä: ”Menkää siis ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, kastamalla heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen ja opettamalla heitä pitämään kaikki, mitä minä olen käskenyt teidän pitää.” Jeesus kuvailee ”opetuslapseksi tekemistä” evankelioimisena, joka tapahtuu ennen kastetta, ja sen jälkeen tulee opetus. Teologinen koulutus on osa evankelioimisen jälkeen tapahtuvaa lähetystyötä. (99)


Kirkon tehtävä on olla toteuttamassa Jumalan antamaa tehtävää maailmassa, ja teologisen koulutuksen tulisi vahvistaa ja olla osana tätä kirkon tehtävää. Teologisen koulutuksen tulisi ensisijaisesti kouluttaa seurakuntien johtajia, pastori-opettajia, varustaa heitä opettamaan Jumalan sanaa uskollisesti, asianmukaisesti ja selkeästi; ja toiseksi auttaa kaikkia Jumalan ihmisiä ymmärtämään ja ymmärrettävästi kommunikoimaan Jumalan totuuksia kaikkien kulttuurien keskellä. Teologinen koulutus käsittelee hengellistä sodankäyntiä, sillä ”me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle”. (100)


A) Niiden, jotka johtavat kirkkoja ja lähetysjärjestöjä, tulee ymmärtää, että teologinen koulutus on olennaisesti missionaalista. Niiden, jotka antavat teologista koulutusta, tulisi varmistaa, että opetus on tarkoituksellisen missionaalista, koska teologian akateemisuus ei ole itsetarkoitus vaan teologia palvelee Kirkon tehtävää maailmassa.

B) Teologisen koulutuksen tulisi olla yhteydessä kaikkiin lähetystyön muotoihin. Haluamme rohkaista ja tukea kaikkia niitä, jotka antavat Raamatulle uskollista muodollista tai epämuodollista, paikallista tai valtakunnallista, alueellista tai kansainvälistä teologista koulutusta.

C) Me kehotamme oppilaitoksia ja muita teologisen koulutuksen tarjoajia tarkistamaan, että heidän opetussuunnitelmansa, opetuksen rakenteet ja henki pitävät sisällään missionaalisen ulottuvuuden, jotta he voisivat auttaa kirkkoa kohtaamaan kaikkia tarpeita ja mahdollisuuksia sitä ympäröivän kulttuurin keskellä.

D) Me toivomme, että kaikki seurakuntien perustajat ja teologian opettajat pitäisivät Raamattua kaiken yhteistyön keskuksena ja pohjana sekä käytännössä että opillisissa lausumissaan. Evankelistojen tulisi pitää Raamattua sanomansa pääsisältönä ja auktoriteettina. Teologian opettajien pitää uudelleen nähdä, että Raamatun tutkiminen on kristillisen teologian tärkein ja keskeisin oppiaine ja kaikki muut tutkimusalueet ja sovellukset liittyvät olennaisesti juuri siihen. Ennen kaikkea kaiken teologisen koulutuksen pitää varustaa pastori-opettajia päätehtäväänsä, Raamatun opettamiseen ja saarnaamiseen. (101)




LOPPUPÄÄTELMÄ


Jumala oli Kristuksessa ja sovitti maailman itsensä kanssa. Jumalan Henki oli myös Kapkaupungissa ja kutsui Kristuksen kirkkoa olemaan Jumalan sovittavan rakkauden lähettiläänä maailmalle. Jumala piti lupauksensa, jonka hän on antanut sanassaan niille, jotka kokoontuvat Kristuksen nimessä, sillä Herra Jeesus Kristus itse oli meidän keskellämme ja kulki meidän kanssamme. (102)


Me halusimme kuunnella Herran Jeesuksen Kristuksen ääntä. Suuressa armossaan, Pyhän Henkensä kautta, Kristus puhui ja me kuuntelimme. Monien raamatunselitysten, täysistuntojen puheiden ja ryhmäkeskustelujen kautta toistui kaksi teemaa:


  • Tarvitaan radikaalia, kuuliaista opetuslapseutta ja kypsää johtajuutta, jotta kirkon kasvu ei olisi vain määrällistä vaan myös laadullista.
  • Tarvitaan radikaalia, ristikeskeistä sovinnontekoa, joka johtaa yhteyteen sekä rakkauden, uskon ja toivon lisääntymiseen.


Opetuslapseus ja sovinto ovat olennaisen tärkeitä koko tehtävällemme. Suremme pinnallisuuttamme ja opetuslapseuskoulutuksen vähyyttä, suremme hajanaisuuttamme ja rakkaudettomuuttamme. Epäonnistumisemme näissä asioissa on vahingoittanut evankeliumin todistusta.


Kuulemme Herramme Jeesuksen Kristuksen äänen näiden haasteiden takaa – ne liittyvät Jeesuksen voimallisiin kirkolle annettuihin kehotuksiin evankeliumeissa. Matteuksen evankeliumissa Jeesus antaa meille päätehtävämme: ”tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni”. Johanneksen evankeliumissa Jeesus antaa meille tärkeimmän työtavan: ”siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus”. Meidän ei pitäisi hämmästyä vaan riemuita, että kuulemme Mestarin äänen 2000 vuotta myöhemmin sanovan samat asiat kaikkialta maailmasta kerääntyneelle kristittyjen joukolle: ”Tehkää kansat opetuslapsiksi! Rakastakaa toisianne!”


Tehkää kansat opetuslapsiksi


Raamatullinen tehtävä vaatii, että Kristuksen nimessä toimivien on oltava hänen kaltaisiaan, meidän tulee ottaa ristimme, kieltää itsemme ja seurata häntä nöyryydessä, rakkaudessa, vilpittömyydessä, anteliaisuudessa ja palveluhengessä. Jos epäonnistumme opetuslapseudessa ja opetuslapsiksi tekemisessä, epäonnistumme kaikkein perustavimmassa asiassa. Evankeliumin sivuilta kuuluu Kristuksen kutsu kirkolle tänäkin päivänä: ”Tulkaa ja seuratkaa minua!” ”Menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni!”


Rakastakaa toisianne


Kolme kertaa Jeesus toisti: ”Uuden käskyn minä annan teille, että rakastatte toisianne, niin kuin minä olen teitä rakastanut – että tekin niin rakastatte toisianne.” (103) Kolme kertaa Jeesus rukoili ”että he olisivat yhtä” (104). Sekä käsky että rukous ovat missionaalisia. ”Siitä kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos teillä on keskinäinen rakkaus.” ”…että he olisivat täydellisesti yhtä, niin että maailma ymmärtäisi, että sinä olet minut lähettänyt.” Näin voimakkaasti Jeesus esitti asian. Maailman evankeliointi ja Kristuksen jumaluuden tunnustaminen tulee autetuksi tai estetyksi sen mukaan, tottelemmeko häntä käytännössä vai emme. Kristuksen ja hänen apostoliensa kutsu kuuluu meille tänäkin päivänä: ”Rakastakaa toisianne” ”…pyrkien säilyttämään hengen yhteyden rauhan yhdyssiteellä” (105). Jumalan antaman tehtävän tähden me uudistamme sitoumuksemme ja haluamme totella ”sitä sanomaa, jonka olemme alusta asti kuulleet” (106). Kun kristityt elävät sovinnossa ja rakkauden yhdistäminä Pyhän Hengen voiman kautta, maailma tulee tuntemaan Jeesuksen, jonka opetuslapsia me olemme ja tulee tuntemaan Isän, joka Jeesuksen lähetti.


Isän Jumalan, Pojan ja Pyhän Hengen nimessä, perustaen uskomme yksinomaan Jumalan loppumattomaan armoon ja pelastavaan armahtavaisuuteen, me vilpittömästi kaipaamme ja anomme raamatullisen opetuslapseuden uudistusta ja Kristuksen rakkauden vallankumousta.


Tämä on meidän rukouksemme ja tähän me sitoudumme, koska rakastamme Herraa ja maailmaa, jota me palvelemme hänen tähtensä.


 



  1. Gal.5:6 ; Joh.14:21 ; 1.Joh.4:9,19

  2. Matt.22:37-40 ; Room.13:8-10 ; Gal.5:22 ; 1.Piet.1:22 ; 1.Joh.3:14 ; 4:7-21 ; Joh.13:34-35 ; Joh.1:18 ja 1.Joh.4:12 ; 1.Tess.1:3 ; 1.Kor.13:8,13

  3. 5.Moos.7:7-9 ; Hoos.2:19-20 ; 11:1 ; Ps.103 ; 145:9,13,17 ; Gal.2:20 ; 5.Moos.10:12-19

  4. 5.Moos.6:4-5 ; Matt.22:37 ; 3.Moos.19:18,34 ; Matt.5:43-45 ; Joh.15:12 ; Ef.4:32 ; Joh.3:16-17

  5. Room.5:5 ; 2.Kor.5:14 ; Ilm.2:4

  6. 5.Moos.4:35,39 ; Ps.33:6-9 ; Jer.10:10-12 ; 5.Moos.10:14 ; Jes.40:22-24 ; Ps.33:10-11, 13-15 ; Ps.96:10-13 ; Ps.36:6; Jes.45:22

  7. 5.Moos.4 ja 6

  8. John Stott, Roomalaiskirje, The Bible Speaks Today (Leicester and Downers Grove: IVP, 1994), s. 53 englantilaisessa versiossa The Message of the Romans.

  9. Ps.138:2

  10. Joh.14:6 ; Room.8:14-15 ; Matt.6:9 ; Joh.14:21-23

  11. 5.Moos.32:6,18 ; 1:31 ; 8:5 ; Jes.1:2 ; Mal.1:6 ; Jer.3:4,19 ; 31:9 ; Hoos.11:2 ; Ps.103:13 ; Jes.63:16 ; 64:8-9

  12. Joh.3:16 ; 1.Joh.3:1 ; Room.8:32 ; Heb.9:14 ; Gal.2:20 ; Gal.1:4-5

  13. Matt.5:9, 16, 43-48 ; 6:4, 6, 14-15, 18, 25-32 ; 7:21-23

  14. Joh. 1:3 ; 1.Kor.8:4-6 ; Hebr.1:2 ; Kol.1:15 -17 ; Ps.110:1 ; Mark.14:61-64 ; Ef.1:20-23 ; Ilm.1:5 ; 3:14 ; 5:9-10 ; Room.2:16 ; 2.Tess.1:5-10 ; 2.Kor.5:10 ; Room.14:9-12 ; Matt.1:21 ; Luuk.2:30 ; Ap.t.4:12 ; 15:11 ; Room.10:9 ; Tiit.2:13 ; Hebr.2:10 ; 5:9 ; 7:25 ; Ilm.7:10

  15. Luuk.6:46 ; 1.Joh.2:3-6 ; Matt.7:21-23

  16. Matt.16:16 ; Joh.20:28 ; 1.Piet.1:8 ; 1.Joh.3:1-3 ; Ap.t.4:12

  17. 1.Moos.1:1-2 ; Ps.104:27-30 ; Job 33:4 ; 2.Moos.35:30-36:1 ; Tuom.3:10; 6:34; 13:25; 4.Moos.11:16-17,29 ; Jes.63:11-14 ; 2.Piet.1:20-21 ; Miika 3:8 ; Neh.9:20,30 ; Sak.7:7-12 ; Jes.11:1-5 ; 42:1-7 ; 61:1-3 ; 32:15-18 ; Hes.36:25-27 ; 37:1-14 ; Joel 2:28-32

  18. Ap.t.2 ; Gal.5:22-23 ; 1.Piet.1:2 ; Ef.4:3-6 ; 11-12 ; Room.12:3-8 ; 1.Kor.12:4-11 ; 1.Kor.14:1 ; Joh.20:21-22 ; 14:16-17,25-26 ; 16:12-15 ; Room.8:26-27 ; Ef.6:10-18 ; Joh.4:23-24 ; 1.Kor.12:3 ; 14:13-17 ; Matt.10:17-20 ; Luuk.21:15

  19. Ps.119:47,97 ; 2.Tim.3:16-17 ; 2.Piet.1:21

  20. 5.Moos.30:14 ; Matt.7:21-27 ; Luuk.6:46 ; Jaak.1:22-24

  21. Manilan Manifesti, osa 7 ; Tiit.2:9-10

  22. Ps.145:9,13,17 ; Ps.104:27-30 ; Ps.50:6 ; Mark.16:15 ; Kol.1:23 ; Matt.28:17-20 ; Hab.2:14

  23. Ps.24:1 ; 5.Moos.10:14

  24. Kol.1:15-20 ; Heb.1:2-3

  25. Ap.t.17:26 ; 5.Moos.32:8 ; 1.Moos.10:31-32 ; 12:3 ; Ilm.7:9-10 ; Ilm.21:24-27

  26. Ap.t.10:35; 14:17; 17:27

  27. Ps.145:9,13,17; 147:7-9 ; 5.Moos.10:17-18

  28. 1.Moos.18:19 ; 2.Moos.23:6-9 ; 5.Moos.16:18-20 ; Job 29:7-17 ; Ps.72:4,12-14 ; 82; Sananl.31:4-9 ; Jer.22:1-3 ; Dan.4:27

  29. 2.Moos.22:21-27 ; 3.Moos.19:33-34 ; 5.Moos.10:18-19 ; 15:7-11 ; Jes.1:16-17 ; 58:6-9 ; Aam.5:11-15,21-24 ; Ps.112 ; Job 31:13-23 ; Sananl.14:31 ; 19:17 ; 29:7 ; Matt.25:31-46 ; Luuk.14:12-14 ; Gal.2:10 ; 2.Kor.8-9 ; Room.15:5-27 ; 1.Tim.6:17-19 ; Jaak.1:27 ; 2:14-17 ; 1.Joh.3:16-18

  30. Lausannen julistus, luku 5

  31. 3.Moos.19:34 ; Matt.5:43-48

  32. Matt.5:38-39 ; Luuk.6:27-29 ; 23:34 ; Room.12:17-21 ; 1.Piet.3:18-23 ; 4:12-16

  33. Room.13:4

  34. 1.Joh.2:15-17

  35. 1.Moos.3 ; 2.Tess.1:9

  36. Mark.1:1,14-15 ; Room.1:1-4 ; Room.4 ; 1.Kor.15:3-5 ; 1.Piet.2:24 ; Kol.2:15 ; Heb.2:14-15 ; Ef.2:14-18 ; Kol.1:20 ; 2.Kor.5:19

  37. Room.4 ; Fil.3:1-11 ; Room.5:1-2 ; 8:1-4 ; Ef.1:7 ; Kol.1:13-14 ; 1.Piet.1:3 ; Gal.3:26-4:7 ; Ef.2:19-22 ; Joh.20:30-31 ; 1.Joh.5:12-13 ; Room.8:31-39

  38. Room.1:16

  39. Gal.5:6

  40. Ef.2:10

  41. Jaak.2:17

  42. Tiit.2:11-14

  43. Room.15:18-19 ; 16:19 ; 2.Kor.9:13

  44. Room.1:5 ; 16:26

  45. 1.Moos.15:6 ; Gal.6:6-9 ; Hebr.11:8 ; 1.Moos.22:15-18 ; Jaak.2:20-24

  46. Room.8:4

  47. Joh.14:21

  48. 1.Joh.2:3

  49. 2.Tess.2:13-14 ; 1.Joh.4:11 ; Ef.5:2 ; 1.Tess.1:3; 4:9-10 ; Joh.13:35

  50. Joh.13:34-35 ; 17:21

  51. Hebr.13:1-3 ; 1.Kor.12:26 ; Ilm.1:9

  52. Ilm.3:17-20

  53. Ef.1:9-10 ; Kol.1:20 ; 1.Moos.1-12 ; Ilm.21-22

  54. Lausannen julistus, luku 4 ja 5

  55. Integraalinen Missio, Miika Julistus (Micah Challenge)

  56. 1.Tess.1:3

  57. Ef.2:10

  58. Kol.3:23

  59. ”Yliopisto on kuin voimavipu, jolla voidaan kääntää koko maailmaa. Jos kirkko saa yliopistot uudelleen Kristukselle, se on suurin palvelus, mitä kirkko voi tehdä itselleen ja evankeliumin eteenpäin viemiseksi. Tässä on valtava mahdollisuus: muuta yliopistot ja muutat maailman.” Charles Habib Malik, entinen YK:n yleiskokouksen presidentti, vuoden 1981 Pascal-luennolla, Yliopistot ja Kristillinen Kritiikki.

  60. Ef. 1:10 ; 2:1-16 ; 3:6 ; Gal.3:6-8. (Katso myös Osa VI, Yhteys ja kumppanuus kirkossa)

  61. Ef.2:11-22 ; Room.3:23 ; Room.10:12-13 ; Ef.2:18

  62. 5.Moos.32:8 ; Ap.t.17:26

  63. Ilm.7:9 ; 21:3, tekstissä sanotaan, ”he tulevat olemaan hänen kansojaan” (monikossa).

  64. Ap.t.4:32-37 ; Gal.2:9-10 ; Room.15:23-29 ; 2.Kor.8-9

  65. 2.Kor.5:16

  66. Joh.9:1-3

  67. Manilan Manifesti, osa 12

  68. 1.Piet.3:15-16. Vertaa Ap.t.19:37

  69. 2.Kor.12:9-10 ; 4:7-10

  70. Manilan Manifesti, osa 12

  71. 2.Kor.2:15

  72. Ap.t.11:20-24

  73. Ap.t.15:19

  74. Room.14:1-3

  75. 1.Moos.50:20

  76. 3.Moos.19:33-34 ; 5.Moos.24:17 ; Ruut 2 ; Job 29:16 ; Matt.25:35-36 ; Luuk.10:25-37 ; 14:12-14 ; Room.12:13 ; Hebr.13:2-3 ; 1.Piet.4:9

  77. Jer.29:7

  78. Jer.29:7 ; 1.Piet.2 13-17 ; 1.Tim.2 1-2 ; Room.13:1-7 ; 2.Moos.1:15-21 ; Dan.6 ; Ap.t.3:19-20 ; 5:29

  79. Ef.4:11-12

  80. 1.Tim.3:1-13 ; Tiit.1:6-9 ; 1.Piet.5:1-3

  81. Mark.9:33-37

  82. Monenlaisista käännösversioista huolimatta seuraavien jakeiden verbi on alkukielessä ”kävellä/vaeltaa” : Ef.2:2 ; 2:10 ; 4:1 ; 4:17 ; 5:2 ; 5:8 ; 5:15

  83. Ef.4:16- 31

  84. Ef.5:1-7

  85. Ef.5:31; 2:15

  86. Ef.5:15-6:4

  87. Ef.5:8-9

  88. Ef.5:10

  89. 1.Aik.29:17

  90. Ef.5:5

  91. Katso koko teksti englanniksi: The Akropong Statement: A critique of the Prosperity Gospel, kirjoittajina afrikkalaisia teologeja, jotka Lausannen teologinen työryhmä kutsui koolle:

  92. 1.Moos.1:26-28 ; 1.Moos.3 ; Ap.t.2:17-18 ; Gal.3:28 ; 1.Piet.3:7

  93. Room.12:4-8 ; 1.Kor.12:4-11 ; Ef.4:7-16 ; 1.Piet.4:10-11

  94. 1.Tess.5:19-20 ; 1.Tim.4:11-14

  95. Manilan Manifesti, sitoumus 14

  96. 1.Tim.2:12 , 1.Kor.14:33-35 ; Tiit.2:3-5 ; Ap.t.18:26 ; 21:9 ; Room.16:1-5,7 ; Fil.4:2-3 ; Kol.4:15 , 1.Kor.11:5 ; 14:3-5

  97. Room.14:1-13

  98. Tiit.2:3-5

  99. Kol.1:28-29 ; Ap.t.19:8-10 ; 20:20,27 ; 1.Kor.3:5-9

  100. 2.Kor.10:4-5

  101. 2.Tim.2:2 ; 4:1-2 ; 1.Tim.3:2b ; 4:11-14 ; Tiit.1:9 ; 2:1

  102. 3.Moos.26:11-12 ; Matt.18:20 ; 28:20

  103. Joh.13:34 ; 15:12 ; 17

  104. Joh.17:21-23

  105. Ef.4:1-6 ; Kol.3:12-14 ; 1.Tess.4:9-10 ; 1.Piet.1:22 ; 1.Joh.3:11-14 ; 4:7-21

  106. 1.Joh.3:11


     

     

Verkkoviestin julkaisujärjestelmä