Olen Toni Kokkonen, 35-vuotias perheenisä ja luterilainen pastori. Työskentelen Suomen Evankelisluterilaisessa Kansanlähetyksessä lasten ja nuorten parissa. SEA:n hallituksen jäsen olen ollut tämän vuoden alusta asti.

Evankeliselle kristillisyydelle on ollut tärkeää siunata Israelia ja rukoilla juutalaisen kansan puolesta. Itse tulin “pystymetsästä” uskoon luterilaisen paikallisseurakunnan rippileirillä, ja monet asiat, jotka joillekin ovat olleet tuttuja jo lapsuudesta asti, tulivat itselleni täysin uusina ja vieraina. Yksi tällainen asia oli kristittyjen Israel-ystävyys. Nuoruuden seurakunnassani yksi nuori mies (Kansanlähetyksen vaikutuksesta) innostui kovasti Israelista, ja hän tuli kaikkiin nuorten tilaisuuksiin Israelin lipun kanssa. Kun aloitin korkeakouluopinnot, opiskelupaikkani sijaitsi samalla kampuksella kristillisen sisäoppilaitoksen kanssa. Kampuksella pyöri vanhempi mies, joka käytti kipaa ja jonka vaatteissa oli useita Israelin lippuja. Hän myös lauloi hepreaksi (turkulaisittain murtaen) hengellisiä lauluja. Nämä kokemukset jättivät minulle kuvan, että kristittyjen Israel-ystävyys on parhaimmillaan herttaisen tärähtänyttä, pahimmillaan harhaoppista.

Ratkaiseva muutos ajattelussani tapahtui, kun asuin Israelissa keväällä 2011. Olin vapaaehtoisena Caspari-keskuksella, joka on Raamatun ja juutalaisuuden tutkimiseen keskittyvä opintokeskus Jerusalemin keskustassa. Olin juuri aloittanut teologian opinnot Helsingin yliopistossa, ja Israelin maa, kansa ja kulttuurit tekivät suuren vaikutuksen. Jeesuksen juutalaisuus alkoi avautua myös pikkuhiljaa, ja se antoi minulle tärkeän viitekehyksen, josta lähestyä Jeesusta ja Raamattua: molemmat ovat syvästi juutalaisia edelleen.

Tätä kirjoittaessa olen palannut juuri Caspari-keskuksen “Discovering Jesus in His Jewish Context” -kurssilta Israelista. Kyseessä oli kahden viikon teologinen kurssi, jonka järjestivät Caspari-keskus ja Jerusalem Seminary yhteistyössä (jälkimmäinen on Israelin Evankelisen Allianssin jäsen). Kyseinen kurssi avasi todella syvästi juutalaisuutta, messiaanista juutalaisuutta, juutalais-kristillisiä suhteita, Israelin historiaa ja nykytilannetta. Kurssin jälkeen olen yhä vakuuttuneempi siitä, että kristinuskolla on syvät juuret toisen temppelin juutalaisuudessa ja että juutalainen kansa on edelleen Jumalan valittu kansa, vaikka suurin osa heistä onkin kapinassa Messiasta kohtaan. Jeesuksen ja apostolien juutalaisuus on avain moneen kohtaan Raamatussa. Tämä ei ole mikään yksi tulkinta muiden joukossa tai joku ääriporukan idea vaan olennainen palanen koko Raamatun ymmärtämisessä.

Juutalaisuutta ei ole syytä asettaa jalustalle. Myöskään messiaanista juutalaisuutta. Juutalaisilla on paljon samoja ongelmia, joiden kanssa Suomessa kamppaillaan. Uskovien perheiden avioerot, ongelmat perheissä, seurakunnissa ja yhteiskunnassa ovat arkipäivää. Tänä keväänä messiaanista yhteisöä Israelissa on ravistellut teologi Eitan Barin näkyvä avioero ja Litlen perhesurma. Suomalaisilla kristityillä voi olla paljon annettavaa messiaanisille seurakunnille esimerkiksi avioliitto- ja perhetyössä.

Kristittyjen Israel-rakkauden siirtyminen seuraavalle sukupolvelle on iso kysymys. Moni minun sukupolvestani tai nuorempi on nähnyt vain alussa kuvailemaani Israel-rakkautta. Tämä on sääli. Israelilla on tärkeä rooli Jumalan suunnitelmassa, uskoimmepa siihen tai emme. Itse haluaisin rohkaista kaikkia pastoreita ja opettajia rohkeasti puhumaan lapsille ja nuorille Israelista ja juutalaisista. Mutta koetetaan olla normaaleja siinä.

Toni Kokkonen, SEA:n hallituksen jäsen