Kansallinen evankelioinnin TIE-konferenssi syyskuun alussa Tampereella oli innostava ja kokosi yhteen asiasta syttyneitä ihmisiä. Kiitos jokaiselle, joka antoi panoksensa joko järjestäjänä tai osallistujana! Itse olen konferenssin jälkeen pohdiskellut Jumalan missiota ja meidän rooliamme siinä eri kanteilta, ja tässä pari näkökulmaa.
Ulkoistamisen vaara
Eräs taipumuksemme on ulkoistaa evankeliointi yhdeksi seurakunnan työmuodoksi ja siihen lahjan saaneiden tehtäväksi. Ulkoistaminen tapahtuu myös silloin, kun evankelioinnista puhuttaessa korostuvat erilaiset kampanjat ja tempaukset eikä jokaisen uskovan etuoikeus puhua Jeesuksesta oman arkensa keskellä.
Yritysmaailmassa on normaalia ulkoistaa niitä toimintoja, joita ei nähdä firman ydintehtäviksi. Esimerkiksi taloushallinto on monesti järkevää ostaa ulkopuoliselta tilitoimistolta, jolloin yritys voi keskittyä sen parhaan mahdollisen tuotteen kehittämiseen asiakkaan tarpeisiin.
Seurakunnalla on yksi ydintuote: hyvä sanoma Jumalan valtakunnasta, joka on tullut luoksemme Jeesuksessa. Hyvän sanoman ”tiedotusta ja markkinointia” ei voi ulkoistaa viestintätoimistoille tai yhdelle seurakunnan osastolle. Jokaista meitä kutsutaan olemaan ylösnousemuksen todistajia.
Syyllistämisen vaara
Mitä enemmän korostamme jokaisen uskovan tehtävää olla todistajana, sitä kovemmaksi helposti nousee vaatimuksen ääni. Tällöin kyse ei enää ole rakkaudesta vaan syyllistämisestä. Syyllistäminen on rakkauden vastakohta.
Oikeasti evankeliumi on niin hyvä sanoma, että vaikka siihen ei uskoisikaan, sen toivoisi olevan totta. Evankeliumi on sanoma rakastavasta Jumalasta, joka on ottanut päälleen minun syyllisyyteni ja häpeäni samalla lahjoittaen minulle Jeesuksen vanhurskauden, täydellisen Taivaallisen Isän hyväksynnän. Minä olen rakastettu ja saan vapaasti rakastaa.
Rakkaus näkyy ulospäin
Kun joku on rakastunut, se kyllä näkyy ympärillä oleville. Evankeliumin välittämisessäkin on kyse siitä, että rakkaus Jeesukseen näkyy olemuksestamme sanoin ja teoin ulospäin.
TIE-konferenssissa harjoiteltiin oman tarinan kertomista minuutissa – mitä Jumala on minulle tehnyt. Tätä pohtimalla ainakin itselle nousee kiitollinen, jopa rakastavakin mieli. Kiitos Jeesus sinun teoistasi minun elämässäni! Kiitos Taivaan Isä, että saan kuulua perheeseesi.
Mitä enemmän Jumalan rakkaus tulee todeksi minulle, sitä luontevampaa siitä on myös puhua. Tapahtukoon näin. Rakkaus soikoon!
Tommi Koivunen
Suomen Vapaakirkon kirkkokunnanjohtaja
SEA:n hallituksen jäsen
