Tutkimusten mukaan vuodessa on kaksi kohtaa, milloin suurin osa ihmisistä miettii uudistuksia ja uudistumista. Ensimmäinen niistä on vuoden vaihtuminen. Alkuvuosi tuo mukanaan innon ja ajatuksen: ”Nyt minä otan tämän työn alle!” Kuntosalit täyttyvät uusista harrastajista tai paluumuuttajista. Raamatunlukuohjelmia aloitetaan. Herätään vähän aikaisemmin, syödään vähän terveellisemmin.
Toinen vastaava ajankohta on syksyn alku. Syksyisin alkavat koulut ja opinnot. Ehkä siksi syksyyn kuuluukin ennemmin jonkin ihan uuden asian opettelu, isommat linjan muutokset. Talvea kohti mennessä ja kesän jäädessä muistoksi peruutuspeiliin on hyväkin miettiä, mistä omat voimavarat tulevat ja minne ne menevät. Kaikki uusi on innostavaa ja voi hyvinkin kantaa läpi pimeän talven.
Roomalaiskirjeen 12. luvussa Paavali puhuu mielen uudistumisesta: ”Älkää mukautuko tämän maailmanajan menoon, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta, jotta voisitte tutkia, mikä on Jumalan tahto, mikä on hyvää, hänen mielensä mukaista ja täydellistä.” (Room. 12:2)
En tiedä, oletko kuullut tätä sanontaa:
Se mitä ajattelet, muuttuu sanoiksi.
Se mitä sanot, muuttuu teoiksi,
Se mitä teet, muuttuu tavaksi.
Ja se mitä teet, muuttuu identiteetiksi.
Toisessa Korinttolaiskirjeessä 10. luvussa Paavali kehottaa ottamaan ajatukset kiinni: ”Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.” (2. Kor. 10:5)
On niin helppoa sanoa, että tänä syksynä luen enemmän Raamattua. Tai että tänä syksynä pidän kalenterissani enemmän tyhjää tilaa. Saattaa olla helppoa jopa siirtyä sanoista tekoihin ja aloittaa uutta tapaa. Mutta jos oma ajattelu kaiken taustalla ei ole muuttunut, uudet tavat hiipuvat usein alkuinnostuksen jälkeen.
Tänä vuonna en ole aloittanut uutta harrastusta. Olen haastanut itseäni ajattelun muutokseen. Ihminen on siitä mielenkiintoinen, että pystyy havainnoimaan ajatteluaan. Jos suhtaudun omiin ajatuksiini uteliaisuudella, minulla on myös mahdollisuus vangita ne ennen kuin ne muuttuvat sanoiksi, teoiksi ja tavoiksi. ”Onpa mielenkiintoista, että ajattelen olevani riittämätön, onkohan se totta?” Aika nopeasti muistan: ”Jeesus kuoli juuri minun puolestani, ja Raamatun mukaan olen ihmeellisesti tehty. En kai väheksy Kuninkaan tytärtä?”
Mitä sitten pitäisi ajatella?
”Lopuksi, veljet, ajatelkaa kaikkea mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen. Tehkää sitä, mitä olette minulta oppineet ja vastaanottaneet, mitä olette minulta kuulleet ja minusta nähneet. Silloin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne.” (Fil. 4:8-9)
Sanna Myllärinen
SEA:n hallituksen jäsen
Suomen Ev.lut. Kansanlähetyksen viestintäjohtaja
