Kansakuntana me olemme etääntymässä Jumalan tahdosta meille. Etäännymme Jumalan sanan vaikutuksesta ja ohjauksesta. Yhteiskuntana me yritämme kaikin voimin päästä eroon Jumalan vaikutuksesta ja läsnäolosta. Ainoa asia, joka on jollain tavalla hyväksyttävää, on kulttuuri-kristillisyys. Kaikki tunnustuksellisuus on julkisessa elämässä kiellettyä. Yksityisellä tasolla se vielä sallitaan.

Kristillisen uskontunnustuksen ilmaisuvapautta kavennetaan, sanan- ja mielipiteenvapautta kaventamalla. Se, missä Raamattua voi siteerata, halutaan rajata kirkkoihin ja jumalanpalvelus-rakennuksiin.

Myös seurakunta on muutoksen kourissa, jossa maallistuminen näkyy toimintatavoissa, julistuksessa ja opetuksen sisällössä. Me rakennamme yhteisöjä, jotka ovat maailmakelpoisia ja kulttuurillisesti relevantteja, mutta joilla on vähenevässä määrin ymmärrystä hengellisen elämän periaatteista. Kaikkialla on huutava pula hengellisistä johtajista, joiden elämästä huokuisi hengellinen elämäntapa, taivaallinen viisaus ja Jumalan läsnäolo.

Muutama ajatus hengelliseen näkökulmaan liittyen.

1. Kaikki mikä on syntynyt Jumalasta voittaa maailman (1. Joh 5:4). Voittaaksemme maailman, me tarvitsemme enemmän Jumalasta syntyneitä aloitteita, asioita ja tapahtumia.

2. Meillä on pyhä valtatie Jumalan valtaistuimen eteen, kaikkein pyhimpään, jonka Kristus on meille valmistanut avoimeksi tieksi. (Hep. 10:19-25). Valitettavasti se tie on vähällä käytöllä, siellä on liian vähän liikennettä. Jumalan eteen ei ole kiirettä, ei aikaa, eikä ehkä intoakaan. Emme myöskään kovin usein kulje tätä tietä yhdessä, vaikka voisimme. Kehoitus: Käykäämme esiin totisella sydämellä.

3. Kristus tuli purkamaan meitä erottavat väliseinät, purkamaan vihollisuudet, yhdistämään meidät ja kaiken mikä on taivaassa ja maan päällä (Ef. 2:14-22). Hänen viimeinen strateginen rukouksensa oli rukous yhteyden puolesta: Isä yhdistä heidät. Me taas olemme kunnostautuneet väliseinien rakentamisessa. Me emme usein edes koe tarvetta purkaa meitä erottavia väliseiniä, koska olemme tottuneet selviämään yksin, selviämme paremmin yksin kuin muiden kanssa. Kristus tuli kulmakiveksi, jossa koko rakennus (seurakunta) liittyy yhteen ja rakentuu Jumalan asumukseksi.

Jumalan tahtoon ja suunnitelmaan, hänen taivaalliseen strategiaansa on yksi ja selkeä tie: RUKOUS.

Tämä ei ole rakettitiedettä, ei someosaamista, ei kultuurin ymmärtämistä, ei suuruuden optimiontia, ei resurssikysymys. Tämä on maailmankaikkeuden yksinkertaisin asia: rukouksen tie. Se on se sinapin siemen, joka saa vuoret siirtymään. Asia, johon jokainen voi astua, johon kaikkia kutsutaan. Se on se kaita tie, joka kapenee kapenemistaan, kunnes siihen mahtuu vain Kristus. Kunnes vain yksi asia on tärkeä, Kristus.

Rukouksessa taivaan tavoitteet yhdistyvät ihmismielen tavoitteisiin. Rukous muokkaa rukoilijan sopeutumaan taivaalliseen suunnitelmaan. Rukous ei ole väline, ei palvonnan kohde, ei tekninen suoritus, vaan rukous on Jumalan tapa olla rakastettujensa kanssa vuorovaikutuksessa. Heidän, joille hän osoitti rakkautensa syvimmällä mahdollisella tavalla, antamalla elämänsä uhrina meidän hyväksemme. Rukous on taivaan ilmapiiri, johon meitä kutsutaan.

Kansanedustaja Antero Laukkanen