On elokuu, mutta näkyykö se meistä? Elokuu kuukauden nimenä viittaa sadonkorjuuseen. On vuoden kierrossa paras aika kerätä talteen luonnon antimia. Milloin olisi aika kerätä satoa Jumalan valtakuntaan? Onko nyt aika kypsä?

Jeremia puhuu kirjassaan ajassa, jota leimaavat nämä kolme; nälkä, miekka ja rutto. Merkillisellä tavalla nämä kolme ovat tulleet ajankohtaiseksi meidän päivinämme. Kun luterilainen kirkko uudisti liturgisia tekstejä, sieltä siivottiin sivuun rukous, jossa pyydetään Jumalaa varjelemaan meitä kulkutaudeilta – eihän nykyaikana ole enää mitään kulkutauteja, ajateltiin. Ihminen on viisaudessaan poistanut kulkutaudit. Sodan uhka on ollut jo kauan meistä kaukana. Rauhasta on sopinut puhua, koska kukaan ei oikeasti uskonut, että sota voisi kolkutella meidän oveamme. Nälkäkin oli puskettu kauas kehitysmaihin. Valmiusvarastoistakin oli pikkuhiljaa pyritty eroon. Kansainvälinen kauppahan pelastaa meidät, jos sato jossain epäonnistuu. Nyt tuo kaamea kolmikko, miekka, rutto ja nälkä, on astunut päivän uutisiin. Sivistys, tiede ja kauppa eivät olekaan pelastaneet ihmistä näiltä kauhuilta.

Näin Jumala ravistelee ihmiskuntaa hereille. Jopa turtuneissa länsimaissa on nyt signaaleja siitä, että on alkanut hengellinen etsintä. Ihmisiä on tullut kirkkoihin aivan tavallisiin tilaisuuksiin avoimella mielellä ja kysellen. Herätys on sittenkin vielä mahdollinen, vaikka väestön ymmärrys kristillisestä uskosta on ohentunut. Laajoja joukkokääntymisiä kristilliseen uskoon on ollut historian aikana, eivätkä ne aina ole tukeutuneet vahvaan kristilliseen opetukseen. Joonan kirjassa meille kuvataan ällistyttävä joukkokääntyminen, joka oli Joonalle itselleenkin täysi yllätys.

Samoin meillä Suomessa on ollut muslimiväestön keskuudessa merkittävää herätystä jo usean vuosikymmenen aikana. Tämä herääminen on jäänyt suurelta yleisöltä piiloon, koska kyse on vain vähemmistön keskuudessa tapahtuneesta kansanliikkeestä. Ilmiö on silti merkittävä. Kuvittele, että Huittisissa tulisi uskoon tuhat nuorta miestä ja heidät nähtäisiin ahtautuneena Huittisten kirkkoon joka sunnuntai. Siitä kiinnostuisivat tv-uutisetkin! Suomen afgaaniväestö on samaa luokkaa kuin Huittisten väestö, ja juuri tuo tuhannen nuoren miehen kääntyminen uskoa harjoittaviksi kristityiksi on tapahtunut afgaanien keskuudessa.

Muslimien keskuudessa vaikuttavaa herätystä on selitetty pettymyksellä islamiin, pakolaisuuden aiheuttamalla muutoksella, modernilla medialla ja yliluonnollisilla ilmestyksillä. Nyt ilmassa olevat heikot signaalit valtaväestön heräämisestä selitän globaaleilla kriiseillä. Herätyksillä on joskus syynsä, joskus ei. Olennaista on rukous ja Jumalan sanan esillä pitäminen. Loppu on Jumalan kädessä. Mutta kyllä meidän tulee seurata millaisessa ajassa elämme ja ottaa tilanne haltuun. Olemme nähneet erikoisen sarjan globaalia levottomuutta: ilmastoahdistus, koronapandemia, sota ja globaalin sodan uhka, sekä vielä uhka ruuan ja energian pulasta. Tällaista ravistelua ei meidän elinaikanamme ole ollut. Jumala on siis luonut olosuhteet herätykselle. Onko väestö liian paatunutta, vai vieläkö Jumalan sana saa synnyttää uutta elämää?

Me emme tarvitse mitään erityistä ilmastoevankeliumia. Suuret kirkkokunnat menevät harhaan, kun paniikissa kääntyvät saarnaamaan hiilineutraaliutta. Kristillistä kirkkoa ei ole kutsuttu rokoteasiantuntijaksi, sotastrategiksi tai ruokahuollon konsultiksi. Yksinkertainen evankeliumi koskettaa juuri näissä olosuhteissa uudella tavalla. Meiltä kysytään tässä paljon uskollisuutta ja vähän rohkeuttakin.

Timo Keskitalo
SEA:n hallituksen varajäsen

Tilaa SEA:n kuukausittainen uutiskirje sähköpostiisi